En oo aikonu valehdella mitään, tuli vaa sanasta Hiljaisuus heti ekana toi Irinan kipale mieleen. Asiaan.
Oonko ollu hiljaa? Ehkä vähän. Mä olin surullinen viikonloppuna eikä juuri tehnyt mieli tulla tänne blogiin a) esittään pirteetä b) angstaamaan c) kirjottaan jotain täysin turhaa kun ei ees tehny mieli kirjottaa. Joten päätin olla hiljaa ja selvittää ajatuksiani ja poistaa luulojani. Oon myös huomannu että mulle on tullu elämäni ensimmäiset silmäpussit.
Mua ahdistaa tää uus Facebook muutos. Se ei oo vielä osunu mun kohdalle, mutta kuulin että kaikille se tulee viimeistään tiistaiks. Siitä voi kyylätä sun tilapäivityksiä siitä asti kun oot tunnuksen tehny (mun tapauksessa kesältä 2008). Mun elämä on juossut niin kivaa vauhtia ympäri maailmaa sen jälkeen, etten halua lukea niitä. Oon harkinnu ihan vaan tän takia poistavani koko tunnuksen ja alottavani uudestaan senkin virtuaalisen elämän. En halua lukea niitä päivityksiä parin vuoden takaa. Ei mua oikeestaan ne nolota, kunhan vaan ahdistaa ja en haluais että kukaan lukis niitä. Oon muuttunu niin paljon että mulle iskee varmaan joku kunnon ahdistus päälle kun en (halua) tuntee itteeni enää niiltä ajoilta.
Tähän liittyen oon harkinnu tän bloginki tyhjentämistä. Mietin sitäkin että olisin alkanu kirjottaan kokonaan uutta mutta toisaalta en ehkä osais. Ainakaan vielä. Mutta postauksia tulen poistamaan. Sellasia plusmiinus vuoden vanhoja. En jaksa kattella niitä enkä ees halua. Onko teillä koskaan ollu semmonen tunne että haluisitte pyyhkii jonkun ajanjakson teijän elämästä kokonaa? Sillee että ette ees haluis muuttaa sitä mitenkää, kunha saisitte vaan poistettua sen? Nyt tiiätte miltä musta tuntuu.
Oon kuunnellu Regina Spektoria, opetellu laulamaan Laughing with:ia. Soittanu kitaralla Band of Horsesin The Funeralia. Mä upposin siihen biisiin eilen kun soitin sitä ja se oli varmaan rauhottavin tunne ikinä vaikka telkkari pauhas eessä ja Tetris vieressä ja sormet näppäili kitaraa koko aja. Vähän niinku ois nukahtanu mutta ollut silti hirveen hereillä.
Aloin taas kuuntelemaan sitä. Ja syömään Fazerin tummaa suklaata. Mun näppis on ihan suklaassa mutten haittaa melkein yhtään. Mulla on huomenna vapaapäivä jonka ohjelmaan kuuluu mm. pimeänajo klo 9.00, ajotunti klo 10.00, pyykkivuoro klo 12.00, läksyjentekemistä klo. iltapäivä, kakunleipomista ja siivoomista. Ja vihdoin Saran näkemistä myös. Olkaa hulluja ja menkää kattomaan Saatana saapuu Moskovaan, se oli hullu...mutta älyttömän upea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti