Kot kot.

Olin jo vaipumassa epätoivoon kun luulin ettei Nellyn paketti ehdi luokseni ennen huomisia päättäreitä, mutta toisin kävi! Sieltähän se ovesta tupsahti harvinaisen komean postipojan saattelemana. Itellalle terveisiä, kyseinen herra saa jatkossakin toimittaa mun postipaketit.

 Pakko myöntää että oli kyllä hieman epäilyttävän näköinen tuo paketti. Luotan kuitenkin rakkaisiin länsinaapureihimme ja uskon ettei kukaan ole noita kopeloinut.

Taisin viimeinkin ymmärtää miksi näitä sanotaan kanafileiksi. Nää on ihan kamalan tuntuset päällä, tuntuu että sulla roikkuis kummassaki pikkusessas joku medusa tai vähintää limanen mustekala. Brhh. No, ainakin näytti ihan hyviltä sen mun päättärimekon kera, toivottavasti olo noissa ei myöskään ole huomenna mitenkään limainen. :D

Ostin silikonitissien kanafileiden mustekalojen Freebran lisäksi söpöt pinkit pöksyt ja tän valkoisen paidan (josta hienosti uskomattomilla Picasa-taidoillani editoin härskisti paistavat mustat rintsikat ja pinkin vyön poies). Vähän kyllä kuumotti kun Nellyn sivuilla ei ollut kuin koot S ja L, ja itse olen M. Otin haasteen vastaan valmiina laihdutukseen ja tilasin S:n, mutta melko hyvinhän se sujahti. Tykkään varsinkin tuosta pääntiestä kun se on noin avonainen ja vähän neliönmallinen. Näille yhteensä alennuskoodin kanssa tuli hintaa reilu 30 euroa, kannatti! :)

Jättesöt!

Hihii tein koulussa tollasen sinikeltaisen pikkuliivin, johon jouduin ompelemaan ompelin itse napinlävet. Ah kuinka mä rakastan meidän opettajia. <3

 Oikeesti toi helma ei oo tommonen vino, tosta vaan sattu puuttuun napit ni siks se ei oikeen asettunu. :(

Jättesöt! (Vihaan sitä kun mikään ei kelpaa, ompelis ite paremmin!) Noh, onneks tää oli opettajanki mielestä niin ruma että sain tän ilmatteeks kotiinvietäväksi.

Tässä näkyy väähän ohjeita tohon miten napinreijät ommellaan käsin, mutta jos joku jossain vaiheessa haluaa ni voin pistää noi vähän selkeempinäkin. :)

Uskollisesti sinun - ja sinun ja sinun.

"Onpa lutuista." Näillä sanoilla alkaa Helsingin sanomissa ilmestynyt artikkeli polyamoriasta, eli monen ihmisen rakastamisesta kerrallaan. Alunperin linkin kyseiseen juttuun löysin erään facebook-kaverini seinältä, joka tuomitsi koko käsitteen yksiselitteisesti. Eikä se suinkaan loppunut siihen; jokainen seinäjulkaisuun kommentoinut oli samaa mieltä, ja polyamoria verrattiin jopa insestiin ja homoavioliittoihin. Tuohtumus oli melkoinen jo tässä vaiheessa ja jätinkin oman mielipiteeni muiden joukkoon: "Jokainen tavallaan ja jokaisen oma asiahan tämä on. Turha sitä ulkopuolisen lähteä tuomitsemaan. :)" Ja tykkäyksiä myös tähän onneksi tuli. Ehkä en olekaan ainoa avaramielinen asiaa kohtaan.

Miksi ihmiset ovat niin ahdasmielisiä? Kukaan ei sinua pakota ottamaan nykyiosen rakkaasi rinnalle useita muita. Luin myös HS:n sivuilla julkaistuja kommentteja, ja lähes jokaisesta negatiivisesta kommentista pystyi näkemään henkilön kristillisen kasvatuksen. Joidenkin kommenttien kohdalla tuntui, että koko artikkelista oltiin luettu vain otsikko ja sekin oli ymmärretty väärin. ""Todella sairasta, Kyllä parisuhteessa pitää olla uskollinen toiselle eikä haalia mukaan toisia. Ei ole tervettä tuollainen." "Todella sairasta. Minä jättäisin tyttöystäväni välittömästi jos uskottomuutta olisi. Ei onneksi ole." "Intiimiasiat on kahdenkeskisiä ja tuollaiset on tuhoon tuomittuja. Uskottomuus satuttaa toista aina vaikka toinen ei sitä myönnä. Minä jättäisin tyttöystäväni heti jos tuollaisesta olisi vinkeitä tai uskottomuus sattuisi." VOI PYHÄ SYLVI. Kuka on sanonut että tämä olisi uskottomuutta? Sitähän tämä nimenomaan ei ole. Jokainen kuviossa mukava oleva tietää muistakin osapuolista ja hyväksyy heidät. Ketään ei tällöin siis satuteta, koska yhteiset pelisäännöt on sovittu ja niitä noudatetaan. Mikä tässä sitten mättää?

Jutun toisella haastateltavalla Taijalla on sekä Joonaksen että aviomiehensä lisäksi eteläafrikkalainen tyttöystävä nimeltään Marinda. Tämä saattoi olla se vikatikki kristityille, kun homoseksuaalisuus ja monisuhteisuus yhdistyvät. Toisaalta, onko se keltään muulta pois? Tämä ei satuta avoimessa suhteessa eläviä ihmisiä mitenkään, ei henkisesti eikä fyysisesti. Jos rakkautta kerran riittää, kyllä sitä varmaan saa muillekin jakaa jos siltä tuntuu?

Toisaalta olisin jutulta toivonut vähän syvempää tietoa, kuten siitä mitä näiden ihmisten päässä oikesti liikkuu? Miten he pystyvät rakastamaan montaa kerrallaan? Onko paljon mustasukkaisuutta, riitoja tai kriisejä? Entä kun Taijalle ja Matille syntyy vauva, missä osassa Joonas silloin on? Vastaukset kiinnostaisivat varmasti monia.

Itse henkilökohtaisesti en tällaisestä ole kiinnostunut enkä varmasti ikinä tähän ala koska minulle riittää täydellisesti yksi ihana ihminen, mutta en voi heitä tuomitakaan. Kukaan ei voi. Muiden rakkaus ei ole itseltä pois. Toivottavasti muutkin ihmiset sen ymmärtäisivät pikkuhiljaa. :)

Vääryyttä!!1!

Toisten suosiminen ja epätasa-arvoinen kohtelu tulee jokaiselle varmastikin jossain vaiheessa elämää vastaan. Toisille päiväkodissa, joillekin työelämässä, minulle ammattikoulussa. Kyseistä ilmiötä on ollut havaittavissa jo pidempään, lähes vuoden, mutta nyt vasta, kaksi päivää ennen koulun loppua uskalsin siitä suuni avata. Vääryyttä on vaikea sietää.

Enkä ole ainoa joka tämän on huomannut enkä ainoa kuka tätä on hiljaa sivusta katsonut. Nyt kun se viimeinkin iski itseeni henkilökohtaisesti, vitutuksen raja täyttyi ja pystyin asiasta puhumaan. Tuntui todella hyvältä kun ihmisiä oli puolellani. En ylempiä tahoja tämän asian tiimoilta henkilökohtaisesti enää tänään tavoittanut, mutta sähköpostia pistin eteenpäin. Ihan sama kuinka pitkään koulua enää on jäljellä, mutta en rupea tällaista taakkaa mielessäni kantamaan koko kesälomaa. Varsinkin kun asiaan liittyviä ihmisiä tulen silti lomankin aikana tapaamaan.

Mikä siinä sitten on että toisia pidetään parempana? Eikös se opeteta kaikille jo siinä vaiheessa kun erottaa ihmisen naapurin koirasta? Jokaista tulee kunnioittaa samanarvoisena ja sellaisena kuin on. Jokaisen työtä tulee kunnioittaa kuin omaansa. Jokaista tulee arvostaa ihmisenä, piittaamatta sukupuolesta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnosta, siitä juoko kahvinsa mustana vai maidolla tai kumman pistää ensin leivän päälle, kinkun vai juuston. Tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvä asia, että toisia ei suosita, mutta jokin siinä silti mättää että se ei kaikille mene jakeluun.

Toivon kovin että asiat saadaan nyt järjestykseen. Ylpeä olen siitä, että sain viimeinkin sanani sanottua, sekä koulussa että täällä, ja hienointa oli huomata se, etten asian kanssa ole yksin. Mulla on ne pienet mutta hurjan vahvat tukijoukot siellä taustalla tukemalla henkisesti tai toimiin ryhtyen. Toivottavasti kesätöissä ilmapiiri on hieman leppoisampi, kuin tällä hetkellä luokallamme. Ja onneksi huomenna on vapaapäivä, että saan rauhoittua tämän asian tiimoilta ja suosia luvallisesti itseäni.

Sometimes it hurts instead.

Tänään kun pyöräilin engalnnin kokeen jälkeen kotia kohti, mietin helpottuneena että vihdoinkin saa hengähtää. Huomenna torstaina mulla on viimeinen varsinainen koulupäivä, tosin en tiedä mitä koulussa teen koska olen jo kaikki hommat rästejä myöten tehnyt. Huomisen jälkeen menen kouluun enää maanantaina siivoomaan ja tiistaina onkin sitten jo päättärit.

Ihan uskomatonta miten nopeasti yksi vuosi nnkaan voinut kulua. Kun mietin vuoden takaista elämääni, en enää tunnista itseäni samaksi ihmiseksi. Olen muuttunut niin henkisesti kuin fyysisestikin, ajattelutapani on muuttunut lähes kokonaan ja arvostukseni elämää kohtaan on noussut lähes olemattomista taivaisiin. Ihmiset mun ympärillä ovat vaihtuneet kokonaan, mutta on perhe on ja pysyy. En ole vuoteen nähnyt parasta ystävääni, mutta kesällä tapaan hänet vihdoinkin. En olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että joku päivä olisin näin onnellinen ja elämänhaluinen. Kiitän jokaisesta päivästä, rakastan jokaista hetkeä ja odotan aina tulevaa.

Kaveripiirini on muuttunut kokonaan, ja olen ikuisesti onnellinen siitä että heräsin talvella katsomaan ympärilleni ja miettimään elämääni. Ihmiset, joiden kanssa nykyään liikun, rakastavat ja arvostavat minua tällaisena kuin olen, eivät käytä minua hyväkseen eivätkä ikinä tekisi tahallaan minulle mitään pahaa. Kiitos että olen saanut tutustua teihin. Niin ja mäkin pakastan sua murueskimoiseni.<3

Kesätyöt alkavat mulla heti keskiviikkona, mutta odotan niiden alkamista kuin kuuta nousevaa. On hienoa mennä kouluun kun sieltä saa rahaa täysin samasta tekemisestä mitä olemme tänä vuonnakin tehneet. Eli palkallista koulussakäyntiä. :) Tein lisäksi itselleni päättärimekon, tai pitäisikö sanoa uudistin/tuunasin. Siitä näätte kuvia sitten ensi tiistaina tai keskiviikkona. :)

 Tänään sain viimeisetkin työt tehtyä! Tämän tuotesuunnittelun aiheena oli määritellä oma vartalo ja piirtää sille sopivia asukokonaisuuksia. Harmi ettei tuossa kuvassa näy otsikko, joka oli siis vartaloni nimi "Päärynäinen tiimalasi". :D

Olo ruokailussa oli tällainen vaikka koe vielä olikin edessä.

Vielä yksi biisi!

 En tiedä kuinka moni teistä tämän tietää, mutta MTVllä tämä ainakin soi koko ajan. Sanat eivät sovi mielentilaani ehkä parhaiten koska elän elämäni onnellisinta ja rakkaudentäyteisintä aikaa tällä hetkellä. Mutta ihan jumalattoman kaunis kipale ja ihana nainen. <3

Nelly.com

Hojoij hujuij! Tein äsken elämäni ensimmäisen tilauksen Nelly.comiin. Nellyltä tilatessa voi nyt käyttää toukokuun loppuun asti alennuskoodia PyTT69uR, jolla saa yli 40 euron tuotteista 20 € alennusta. Ja toimitukset ja palautukset ovat Nellyllä koko kesän ilmaiset.
Tilasin vihdoinkin semmoset Freebran silikonirintsikat (tai "tekotissit" niinkuin kaikki miespuoliset ajattelevat), joiden ostoa olenkin suunnitellut varmaan viimeiset kolme vuotta. Tulee erittäin tarpeeseen, koska tänä vuonna on muutamatkin juhlat tulossa, eli käyttöä varmasti tulee. Lisäksi ostin valkoisen pitkähihaisen peruspaidan jota myöskin olen havitellut ties kuinka kauan. Miten vaikeaa mun onkaan ostaa jotain noinkin yksinkertaisia vaatteita? :D
Ostoslistallani on viimeinkin myös järjestelmäkamera! Kyseisen olen jo valmiiksi katsonut ja käyn sen Hämeenlinnasta noutamassa heti kesäloman alussa, jos vain kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Siihen asti yritän pärjäillä tuolla pokkarilla. Muutenkin kesäkuusta tulee melko tiukkaa, koska opintotukiahan ei heru ja palkankin saan vasta heinäkuun puolella. Noh, kaurapuurolla ja ranskanleivällä mennään kivasti. :D

Hihhih löysin tiedostojen syövereistä Amissouduissa nauhoitetun rummutusvideon kun yritin opettaa kaverilleni miten rummutellaan mukin kanssa. Tekin voitte opetella, jos tuosta videosta mitään selvää edes saa.

Aika hauskat noi hurjat suosionosotukset tossa alussa. :D Ajoitus!
Mulla on nakkisormet. :(

Vintage

Tässä kuvia vaatteista jotka löysin meijän mummon varastoista. Suurinta osaa muokkailen pikkusen mutta pari pidän sinällään.

 Tästä lyhennän hihoja ja syvennän kaula-aukkoa. Lisäksi toi on mulle ihan liian iso ja onkin kuvassa vedetty nuppineuloilla taakse, eli toi on hurrrjasti ylikokoinen. Eli pienennystä myös.

 Tää on niiiin kasari. :D En tiedä vielä mitä tälle teen, saattaa päätyä kirpparikasaan. Noi Ruotsin lipun värit lähinnä häiritsee tällaisina aikoina...

 Tää on mun lemppari kaikista! Toi on siis flanellinen lyhyt takki. Se on tosi nukkaantunut varsinkin hihoista mutta oon sitä silti käyttänyt. Toi on just sopivan lämmin pikku tuulessa, mutta ei kuitenkaan liian lämmin. Pidin tota tänään junassa tuubitopin kanssa ja hyvin pärjäsi.

 Mulla on tainnu viimeks lapsena olla valkonen villatakki, joten tää oli just sopiva kesäjuhliin ja muihin. Mietin hetken josko tekisin tosta boleron, mutta toisaalta pidän tuosta ihan tuollaisenakin. :)

 Tää on aivan ihana kietaisupaita ja näyttää päällä tosi hyvältä! En tosin yhtään tiiä milloin tota käyttäisin, eli tämän kohtalo myös vähän pimeän peitossa.

Hyi kuinka tää näyttää kamalalta tässä! Toi väri ei oo ihan noin pinkki vaan vähän semmonen violettiin poikkeavampi. Noi hihat on vähän lyhyet mutta muuten toi on oikein kiva. En tosin tuotakaan vielä ole käyttänyt mutta jospa sitten viileinä kesäiltoina.

Tällaisia löydöksiä siis! Mulla on hirveä probleema menenkö huomenna kouluun vai en (luokkalaiset tietää hyvin miksi EN menisi) joten tulos nähdään huomenaamulla!

Karvainen kaverimme.

Pari kuvaa viime viikonloppuiselta mökkireissulta! Nii ja en tosiaan ennen tätä oo ollu mökkeilemässä, eli siksi oon näin innoissani. Hihii! :)

Tonne me pyöräiltiin lauantaina ja olin ihan varma että kuolen takastulomatkalla koska mulla on nähtävästikin maailman huonoin kunto. :D Mutta selvisin! Mun teki hurjasti mieli heittää tonne talviturkki, mutta mulla ei ollu uikkareita mukana ja siellä oli melkosen viileä ilma. Eli odotin siihen asti että päästiin takasin mökille ja heitin sen sitten samana iltana mereen. :P

Siellä mökin rantasaunassa oli tommonen ihan mummelimehiläinen! Toi yks olis tappanu sen mutta mä päästin sen ulos, koska ajattelin että sen ois kiva viettää viimeset hetkensä villinä ja vapaana. :)
Oli kyllä ihan hurjan kiva reissu! Nymme lähretää viikonlopuksi mun vanhemmille käymään, eli adios viikonlopun ajaksi!

Vanhasta uutta.

 Rakastan meijän koulun y-aineita, koska esimerkiksi englannissa käsitellään pelkästään vaatetusalan sanastoa ja ympäristötiedossa tuunataan vaatteita. Tässä on yks tekemäni bilsan työ, eli vanhoista farkuista tehty hame.

 Käyttämäni farkut olivat Xarasta ostetut ahterista ärsyttävästi lököttävät yksilöt. Varsinaisesti mitään vikaa näissä ei ollut, mutta huonon istuvuuden takia en näitä ole pitänyt. Päätin siis uhrata nämä.

 Mittasin itsestäni sopivan pituuden ja lisäsin siihen saumavarat. Tossa kuvassa pitäisi näkyä jonkinlainen katkoviiva, eli helmanpituus. Kannattaa jättää ronskisti ylimääräistä ensimmäisellä mittauksella, koska pituutta saa aina pois muttei yhtään takaisin. Ainakaan siististi. NNIH.

 Leikkasin lahkeet pois katkoviivaa pitkin.

 Ratkoin sisä(haara)sauman auki edestä melkein vetoketjuun asti ja takaa niin paljon että hameen sai "supistettua" hameen muotoiseksi nätisti. Sitten leikkasin jäljelle jääneistä lahkeista tuohon keskelle täyttöpalaset, että saatiin jutusta hameen näköinen. Helmakappaleen voi myös leikata jostain muusta kankaasta jos tykkää. Tässäkin kannattaa jättää jonkun verran ylimääräistä aluksi. Nuppineulasin reunat kiinni toisiinsa.

 Tämän näköinen hame oli ensimmäisellä sovituksella. Vähän on vielä muodottoman näköinen. Tuosta pituudesta ennen ompelua nappasin vielä n. 5 cm pois. Sitten vaan ompelemaan!

 Tässä toistaiseksi silittämätön helmasauma on ommeltu nelilankaisella saumurilla, joka siis ompelee ja huolittelee reunat samanaikaisesti. Kotona kannattaa käyttää ompelukoneen suoraa tikkiä. Jos reunat haluaa huolitella eikä saumuria löydy, voi esimerkiksi käyttää siksakkia. :) Tämän jälkeen ommellaan vetoketjun alla oleva sauma kiinni taittaen, sekä takana oleva sauma.

 Hame silitettynä ja valmiiksi ommeltuna! Helma on vielä epätasainen, sen tasoitin myöhemmin näiden kuvien oton jälkeen. Helman päätin jättää huolittelematta jotta siitä tulisi sellainen kivan rispaantunut, mutta sen voi joko kääntää tai huolitella esimerkiksi pitsin kanssa.

Tässä hame on vielä mallinuken päällä (ja helma näköjään edelleenkin tasoittamatta). Mulla olis tarkoituksena ehkä värjätä toi valkoiseksi tai mustaksi jossain vaiheessa, sekä tehä mallista vielä lyhyempi. Saa nähdä kauanko siinä ikuisuusprojektissa menee. :D

Muista koulutöistä tulossa kuvia myöhemmin! :)

Tämä ei ole ompelemista.

Pidin tutor-koulutuksessa noin kuukausi sitten pienen esitelmän omasta alastani, ja kyllä sieltä melkoisia kohahduksia tuli. Voin myöntää että käsitykseni tämän alan sisällöstä on täysin eri kuin tämän lukuvuoden alussa. Tässä esimerkkejä mitä lähinnä olemme tehneet tämän vuoden puolella:

 Ja tässä siis noin yks kymmenesosa siitä kaikesta töherryksestä mitä ollaan atkssa tehty. Meillä on tosiaan KOLMEA eri atkta tässä jaksossa, joka saattanee selittää syyn siihen miksi kotona ei enää hirveästi tee mieli istahtaa läppärin ääreen. En juurikaan tykkää vaatteita tietokoneella suunnitella (lähinnä tuo alempi kuva), mutta kokoonpanopiirroksista (ylempi edelleen keskeneräinen kuva) tulee huomattavasti siistimpiä kuin käsin piirrettynä. Ja lisäksi on kivaa jos löytää netistä jonkun huisin vaatteen ni sitten voi kivasti piirrellä sen tohon päälle eikä tarvii tuskailla kun kynä ei  pysy kädessä. :)

Tuotteiden suunnittelun lisäksi me piirretään tunneilla mm. poikkileikkauskuvia, eli tollasia viivakamaluuksia mitkä kertoo saumojen rakenteista. Äärettömän tylsää, mutta josset ole ikinä ennen tehnyt esimerkiksi paitapuseroa ja jostain kumman syystä saisit nää valmiina eteesi (tosin meijän koulussa ei olla ihan niin kilttejä)  ja vielä osaisit näitä lukeakin, voin sanoa että saletisti natsaa! Kaikki on huomattavasti helpompaa kun ei pidä pähkäillä että mitenpäin kaikki nyt sitten on.

Tällä hetkellä kun olen jo kaikki pakolliset duunit saanut tehtyä, suunnittelen ensi vuonna valmistettavia vaatteita. Ihan ensimmäiseksi me kuulemma kaavotetaan ja valmistetaan hame, johon löysin netistä tommosen kivan mallin. Sitten skannasin yhdestä meijän oppikirjasta (joka on siis täynnä tollasia ihmisiä) ton muidun meijän piirto-ohjelmaan, ja nyt sitä  sitten piirtelen tässä. Toi pinkki on siis mun piirtämää viivaa, koska toi skannaus toimii periaatteesa taustakuvana jonka avulla siihen päälle sitten rakennetaan se kokonaisuus. Eli kaiken joutuu piirtämään itse, mutta toi kuva tuolla taustalla jelppii huomattavan paljon. :)

Tätä pelkkää tietokoneella piirtämistä meillä on kahtena eri oppiaineena tässä jaksossa, sitten on tietenkin vielä rakas Excel-taulukkolaskenta, joilla me tehdään mm. kustannusarviot ja työnkulkukaaviot. Se kuitenkin onneks loppu jo, eli enää kaks jäljellä! Ei kyllä tee hirveesti mieli dataa kotona.. :D

Onnellisuuden aiheita.

1. Rakastan asua Turussa.
2. Rakastan ihmisiä mun ystäviä, perhettä sekä poikaystävää jota pussailin ensimmäistä kertaa tasan puoli vuotta sitten.
3. Rakastan sitä että kaikki tuntuu olevan vihdoinkin hyvin.
4. Sain ensimmäisen autoni, ihan ikioman pikku-"citruunan".
5. Sain englanninkokeesta 99/100 pistettä, ja sekin ainut moka oli huolimattomuusvirhe.
6. Ihminen, jonka tapaamista tänään jännitin ihan älyttömästi, kumosi kaikki ennakkoluuloni ja odotan älyttömän paljon seuraavaa tapaamista.
7. Sain tänään kesätöitä.
8. Äidinkielenesitelmä meni ihan hyvin vaikka sitäkin stressasin hurjasti.
9. Ulkona oli kaunein ilma ikinä ja olin ystäväni kanssa jokirannassa ottamassa aurinkoa omatekemän sitruunalimun kanssa. Ja mulle tuli rusketusraidat.
10. Ensi viikonlopusta tulee mahtava.

On vaan niin upeeta olla vihdoinkin elossa.

Mökkisää.

 Yyh mikä keli tulossa viikonloppuna. :( Onneks seura on kuitenkin maailman lämpösintä. Musta ei sitten kuulla kun aikasintaan sunnuntaina, eli vinkeetä viikonloppua kaikille! :)

Käheetä.

Tein teille eilen videon jotta oisin tehnyt elämäni ensimmäisen videopostauksen mutta jostain syystä Blogger ei halunnut mun vinkumista tänne. Hieman on siis ääni poies eilisestä torilla juhlimisesta, mutta sehän ei menoa hidasta! Oli aivan älyttömän upea ilta, kuva- ja videomateriaali sen mukaista. Huudettiin varmaan lähemmäs neljä tuntia putkeen, ja loppuillasta olikin sitten sellanen seksikäs pubiruusuääni. :D KIITOS VIELÄ KERRAN SUOMI, sekä tietenkin sinivalkoinen TURKU.

Tuli meinaan melkone JYTKY!

Ja tämä on myös mun 100. blogikirjoitus! Pakko oli pistäää kerrankin päivän asusta kuva, koska naamaa myöten sinivalkoisissa mentiin!

Onnea älyttömästi LEIJONILLE, tänään tavataan screenin välityksellä Turun torilla! Nägy!

Maailmanmestaruutta.

Vaikka ei äänestyksen puolesta Euroviisuissa pärjättykkään (tosin mun mielestä Suomi vaan oli paras!), on tänään mahdollista edelleen ottaa potti takaisin. 16 vuoden piina saattaa päättyä vihdoinkin tänään, kun Suomi kohtaa Ruotsin mm-jääkiekon loppuottelussa. Odotukset on korkealla varsinkin upeasti pelatun perjantaisen ottelun jälkeen, jossa Granlundin veivimaali loksautti miljoonat suut auki ympäri maailman. Jos Suomen joukkueella pysyy tänään samalla lailla pää kylmänä ja tuli perseen alla, on voitto taattu. Tämäniltainen ja mm-kauden viimeinen ottelu Suomi vastaan Ruotsi nähdään klo 21.00 alkavan ottelun jälkeen. Suomelle paljon tsemppiä ja torilla tavataan!

Siellä on ehkä maailman ihanin ilma.

Ja mä istun koneella. Lame.

Eilen oli ihan ylikivapäivä, oltiin liikuntatunnilla Turun Megazonessa ja sit pumpumpiuu Rammsteinin soidessa. Meillä tytsyillä oli sotamaalaukset ja kaikki, harmi ettei tullu kunnon kuvaa otettua! Kotona mentii läksypiknikille meijän sisäpihalle ja oli huisin kivaa vaikkei niistä läksyistä hirveesti mitään tullukaan, ja illemmalla käytiin vielä kävelyllä ja katottiin Suomen peli. Kyllä meijän pojjaat osaa. ;)

Ja tonne mä menen ens viikonloppuna. :) Jännittää!

Tää päivä on mennyt koulun jälkeen lähinnä tiskatessa (täällä oli semmonen kahen ihmisen kokonen tiskivuori), kokatessa ja Deadmau5:ia (kirjotetaankosetolleenapua...) popittaessa. Huomisesta on tulossa taas hurjan jännä päivä!
Tästä tuli ehkä maailman kehnoin postaus, mutta teki mieli kirjottaa. :=)
Sit huomasin vielä että mulle on jostain pöllähtäny kaks ilmoittautunutta lukijaa lisää! OOTTE IHANIA ja välkommen! :P

Tänne ei muuten välttämättä enäää hirveesti Spotify-linkkejä satele, koska mulla oli Spotify Free ja nyt siinäkin on aikarajoitukset. Eli toisinsanottuna en oo kertaakaan kuunnellu tässä kuussa koko ohjelmalla mitään koska pelkään että mulla tulee joku pakottava tarve kuunnella jossain vaiheessa ja sitten aika onkin loppunu jo kesken. Aikahamstrausta. :D

Hyvää äitienpäivää äiti(t)!

kuva

p.s. Tein tänään ihan älyttömän upeita löytöjä mun mummon äitin vaatevarastoista! Esittelyä myöhemmin luvassa... ;)

Da da dam.

En ole koskaan ollut Euroviisujen suurin ystävä. Lordin voiton kyllä näin ja Suomessa pidetyt kisat katsoin, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Tänään jostain kuitenkin iski silmään tämän vuoden Suomen edustaja, Paradise Oskar, ja voin sanoa että tuituitui! Aivan älyttömän suloinen biisi ja sopii esittäjälleen niin hyvin. Siinä missä Teräsbetoni aikoinaan keräsi ärsyttävällä renkutuksellaan huimat 35 pistettä, veikkaan ja uskon että tällainen söpö, naisten sydämet sulattava balladi kyllä korkeammille pisteille yltää. Ja jää soimaan päähän, tosin ei yhtään huonolla tavalla! Onnea paljon Paradise Oskarille kisoihin! :)

Riippuvuutta aiheuttavat tv-sarjat.

Tein tässä hetki sitten avunpyynnön facebookissa, ja kyselin ystäviltäni aiheita blogiin. Peniksien, ulosteiden ynnä muiden erinomaisten aiheiden joukosta poimin tällä kertaa postauksen aiheeksi addiktoivat tv-sarjat. Tässä nyt siis oma henkilökohtainen listani.

1. Skins
Ja nimenomaan aito ja alkuperäinen SKINS UK. Byh, en ole edes jaksanut katsoa vastaavaa amerikkalaista versiota, koska mikään ei voi voittaa tätä mahtavuutta. Ensimmäinen sukupolvi oli paras, toinen lähes yhtä hyvä, kolmas...noh, enköhän mä näihinkin jossain vaiheessa rakastu. Armotonta biletystä, armottomasti huumeita, viinaa ja kaikkea muuta, armottomasti huumoria ja itkua mutta silti niin armottoman totta. Ehkä vähän karskimmin esitettynä mutta täyttä totta kuitenkin. Iso-Britannia, brittiaksentti ja maisemat. Täyttä rakkautta.

kuva

Mun suurin rakkaus koko sarjasta on edelleenkin Chris, joka kuoli toisella tuotantokaudella. Voin sanoa että en tuu koskaan selviämään siitä menetyksestä ja järkytyksestä. Ja niin karulta kuin se kuulostaakin, Effy on mulle jonkunlainen esikuva. Ei ehkä niinkään päihteiden käytössä ynnä muissa, mutta ennen kaikkea asenteessa ja myäs pukeutumistyylissä. Skins on mulle rakkain ja tärkein tv-sarja ikinä, ja odotan innolla jos leffahuhut käy toteen. :)
Suosittelen kaikille!

kuva

2. Salkkarit
Tää on ollu ala-asteelta asti se arki-iltojen kohokohta, kun koko perhe keräänty telkkarin eteen (ja iskä huus ennen sitä että "Salkkarit alkaa, kaikki tasajalkaa!" :D) kattomaan näinkin turhaa mutta silti niin koukuttavaa saippuaa. Yhdessä vaiheessa (lue: EeroAaroLaura-sähläilyt) tää sarja meni mun osalta vähän jäähyihin, mutta nyt on taas joka ilta pakko nähdä! Mun elämäni suurimmat rakkaudet ovat löytyneet tästä sarjasta, kuten Saku, Kentsu ja Romeo. Tää on tätä suomalaista osaamista!

kuva

3. Big Brother
Niin noloa kuin se onkin. Kun sitä kerran sorruin katsomaan, en siitä irti päässyt. Tällä hetkellä lähinnä vituttaa se seksin ja kännäämisen määrä, mitä koko ohjelma tuppaa täynnä olemaan, mutta kyllä sieltä aina jotain hauskaakin löytyy. Itse saattaisin taloon joskus hakea, ihan vaan pelkästään nähdäkseni tuleeko siellä mökkihöperöksi. Tuskin näin tulee kuitenkaan koskaan käymään, ei hätää. :D Seuraava kausi varsinkin tulee olemaan mielenkiintoinen, koska siellä saattaa näkyä Turun oma julkkis (jokainen päätelköön itse kestä puhutaan). Toivottavasti likka pääsi taloon niin on jotain ketä äänestääkin! ;)

kuva

4. Muodin huipulle
Tän pistän ammatin ja suvun piikkiin, sain nimittäin just tietää että mun isän puolelta on ihan huimasti ompelijoita ja vaattureita! Tää lisäs mun kunnioitusta sukuu kohtaan aika hurjasti. :) Oon tätä sarjaa tainnut seurata niin kauan kun se on Suomessa näkynyt, ja varsin mahtava oli myös Suomen ensimmäinen Muodin huipulle -kausi! Hienoa, miten korkealle voikaan tällaisen ohjemlan avulla päästä. Katri Niskasesta, Antti Asplundista ja Mert Otsamosta saa lukea milloin mistäkin, ja ainkin itse myönnän etten kenestäkään heistä ollut ennen ohjelmaa kuullut yhtään mitään. Joskus sitten kun itsellänikin on vähän kokemusta ja taitoa, voisin itsekin tähän hakea. Ikuinen suosikkini on kuitenkin Amerikan version Jeffrey Sebelia. Näköä ja taitoa löytyy ihan uskomattomat määrät!

kuva

5. Huippumalli haussa 
Tästä seuraan lähinnä Suomen versiota. Joskus "nuorempana" katselin myös Amerikan kausia, mutta kyllä Suomi vie ainakin mun mielestä. Nanna on mielestäni maailman asennekkain (voiko noin sanoa?) ihminen, ja voin sanoa että rakastuin siihen tyttöseen heti kun sen ensimmäisessä jaksossa näin. Voitto meni kyllä aivan oikealle ihmiselle, koska aitous voittaa aina. :) Tykkään suomalaisen version tehtävistä, ne eivät ole liian vaativia, hauskuutta löytyy vaikka töitä pitääkin paiskoa pitääkseen itsensä mukana. Lisäksi on kiva ettei koko sarja ole samanlaista draamailua kuin esimerkiksi amerikkalaisessa. Itse en varmastikaan mallina pärjäisi mutta vaatebisneksessä näihinkin tulen toivottavasti törmäämään. :)

kuva

Voin myös kertoa että vajaa pari vuotta takaperin mulla oli melkonen kiintymys myös Arvostele mun illalliseen (Halv åtta hos mig). Vaikka kyseessä onkin vain ruokaohjelma, jossa amatöörit sähläävät keittiössä ja joku pappa kommentoi sitten siinä kivasti, se oli pakko nähdä joka ilta. Huhhuh, ehkä sitten vain tykkään ruotsin kielestä ja svenska manniskoreista niin paljon. :D

kuva

Joo, tällainen on mun lista. Haastan kaikki tätä lukevat blogilliset tekemään tämän myös (ja jossei ole blogia, tekee sellaisen!), jotta nähdään millaisia telkkarilapsia täälläkin liikkuu! :)

This is pure love.

<3