"Onpa lutuista." Näillä sanoilla alkaa Helsingin sanomissa ilmestynyt artikkeli polyamoriasta, eli monen ihmisen rakastamisesta kerrallaan. Alunperin linkin kyseiseen juttuun löysin erään facebook-kaverini seinältä, joka tuomitsi koko käsitteen yksiselitteisesti. Eikä se suinkaan loppunut siihen; jokainen seinäjulkaisuun kommentoinut oli samaa mieltä, ja polyamoria verrattiin jopa insestiin ja homoavioliittoihin. Tuohtumus oli melkoinen jo tässä vaiheessa ja jätinkin oman mielipiteeni muiden joukkoon: "Jokainen tavallaan ja jokaisen oma asiahan tämä on. Turha sitä ulkopuolisen lähteä tuomitsemaan. :)" Ja tykkäyksiä myös tähän onneksi tuli. Ehkä en olekaan ainoa avaramielinen asiaa kohtaan.
Miksi ihmiset ovat niin ahdasmielisiä? Kukaan ei sinua pakota ottamaan nykyiosen rakkaasi rinnalle useita muita. Luin myös HS:n sivuilla julkaistuja kommentteja, ja lähes jokaisesta negatiivisesta kommentista pystyi näkemään henkilön kristillisen kasvatuksen. Joidenkin kommenttien kohdalla tuntui, että koko artikkelista oltiin luettu vain otsikko ja sekin oli ymmärretty väärin. ""Todella sairasta, Kyllä parisuhteessa pitää olla uskollinen toiselle eikä haalia mukaan toisia. Ei ole tervettä tuollainen." "Todella sairasta. Minä jättäisin tyttöystäväni välittömästi jos uskottomuutta olisi. Ei onneksi ole." "Intiimiasiat on kahdenkeskisiä ja tuollaiset on tuhoon tuomittuja. Uskottomuus satuttaa toista aina vaikka toinen ei sitä myönnä. Minä jättäisin tyttöystäväni heti jos tuollaisesta olisi vinkeitä tai uskottomuus sattuisi." VOI PYHÄ SYLVI. Kuka on sanonut että tämä olisi uskottomuutta? Sitähän tämä nimenomaan ei ole. Jokainen kuviossa mukava oleva tietää muistakin osapuolista ja hyväksyy heidät. Ketään ei tällöin siis satuteta, koska yhteiset pelisäännöt on sovittu ja niitä noudatetaan. Mikä tässä sitten mättää?
Jutun toisella haastateltavalla Taijalla on sekä Joonaksen että aviomiehensä lisäksi eteläafrikkalainen tyttöystävä nimeltään Marinda. Tämä saattoi olla se vikatikki kristityille, kun homoseksuaalisuus ja monisuhteisuus yhdistyvät. Toisaalta, onko se keltään muulta pois? Tämä ei satuta avoimessa suhteessa eläviä ihmisiä mitenkään, ei henkisesti eikä fyysisesti. Jos rakkautta kerran riittää, kyllä sitä varmaan saa muillekin jakaa jos siltä tuntuu?
Toisaalta olisin jutulta toivonut vähän syvempää tietoa, kuten siitä mitä näiden ihmisten päässä oikesti liikkuu? Miten he pystyvät rakastamaan montaa kerrallaan? Onko paljon mustasukkaisuutta, riitoja tai kriisejä? Entä kun Taijalle ja Matille syntyy vauva, missä osassa Joonas silloin on? Vastaukset kiinnostaisivat varmasti monia.
Itse henkilökohtaisesti en tällaisestä ole kiinnostunut enkä varmasti ikinä tähän ala koska minulle riittää täydellisesti yksi ihana ihminen, mutta en voi heitä tuomitakaan. Kukaan ei voi. Muiden rakkaus ei ole itseltä pois. Toivottavasti muutkin ihmiset sen ymmärtäisivät pikkuhiljaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti