Täyttä häkää täyttä ikää.

Okei, mun pitäis ehkä oikeesti ryhdistäytyä tän blogin kanssa. Tästä saan kuitenkin voimaa ja jonkunlaista turvaa minkä olen nyt kuitenkin karskisti jättänyt taka-alalle. Jatkossa yritän palailla taas samanlaiseen tahtiin mitä joskus alkusyksystä oli. :)

Musta tuntuu jo siltä että nyt on itkut itketty ja on aika jatkaa eteenpäin mun elämässä. Oon vasta vihdoin tajunnu mihin kaikkialle mulla on nyt ovet auki ku olen täysikänen, muuallekin kun baariin ja kuskin paikalle. Eilen mulle tuli jälleen hirvee ikävä Brightoniin ja samantien koin melkosen oivalluksen kun tajusin että vihdoin voin ite tilata sieltä hotellihuoneen ja matkustaa pois vaikka samantien. Voin myös vaihtaa kämppää sitten kun tämä alkaa tursuun muistoja yli, voin hakea töitä ja vihdoin myös ehkä saada työpaikan, ainakin helpommin kuin ennen. Ensimmäistä kertaa allekirjoitin  myös itse koulukuvauslappuni, koska huoltajan nimeä ei enää 18-vuotias tarvitse.

Saunoin erään toisen 18-vuotiaan kanssa perjantaina 3 tuntia ja juttelimme niitä näitä, seuraavana päivänä tajusimme että hemmetti mehän päästään baariin MOLEMMAT, ja lauantai-ilta olikin piristävin kahdeksantuntinen ehkä pitkään aikaa, vaikkakin Twilightiin rahojen sijoittaminen oli täys moka, samoin kuin ne melkein kahdeksan euroa maksavat minttukaakaot. Mutta ilta oli ennen kaikkea tanssimista, margaritoja, huomiota ja ennen kaikkea ystävän kanssa elämästä nauttimista. Juurikin tätä kaikkea mä olen sinkkuudessa kaivannut. Ja juuri tätä mä nyt tarvitsen.

Lohduttavaa on se että tällä hetkellä kahdeksan kuukauden päästä olen toivon mukaan Tomorrowlandissa hyppimässä ja nauttimassa kesästä. Kesä meni niin hyvin, miksei menis seuraavakin?

The beating of a million drums!!

Ai ulkomaille vai? Ai Ruottiin vai? Ai maaliskuun toine päivä vai? AI JUSTICEN KEIKALLE VAI!!?!

Mun bloggausinto palas hetkeks...

...mutta katos samantien.

Mun tekis mieli vuodattaa tänne kaikki, sanoja ja tunteita säästelemättä. Toisaalta voisinkin, toisaalta en. Se saattais loukata joitain ihmisiä, toisaalta oon itkeny viimesen viikon siks koska mua on loukattu. Mun pään sisällä on nyt viikon aikana pyöriny miljoona eri fiilistä: pettymystä, helpotusta, rakkautta, vihaa, surua.

Must tuntuu että mua on petetty, toisaalta vihdoinkin semmone olo että oon vapaa. Mutten haluais olla. Ja sitten taas haluan. Saman aikasesti mun tekee mieli halata ja lyödä, itteeni ja muita. Mä en tiedä mihin mä enää kuulun, kuulunko mihinkään?

Mun pitää varmaan hetkeks lähtee pois. Tosin tänään jo vähän helpotti. Jotenkin. Tunsin pitkästä aikaa ihastumista ja semmosta oloa että mä pystyn mihin vain, mä voin tehdä mitä vaan. Kukaan paitsi mä itse ei oo estämässä.

Ja välillä voi satuttaa muita. Ei pahalla mutta tahallaan. Koska joskus pitää vain tehdä asioita joita kaikki ei ymmärrä, eikä ees halua ymmärtää.

Jos vielä joku päivä tulen satuttamaan sua, pyydän nyt jo anteeksi. Mä en haluais tarkottaa sitä. Enkä välttämättä tarkoitakkaan. Ja mun teot saattaa kuulostaa ihan järjettömiltä, mutta mä en tunteilleni voi mitään. Mä en tiedä vaan enää mitä ajatella.

Oon pahoillani ettei multa irtoo enää mitää positiivista tänne. Ainakaan nyt hetkeen. Mun pitää saada vaan elämästä ihan uus ote ennenku pystyn taas ottamaan siitä kaiken irti.

My heart will overrule my mind.

kuvat

With everyday it gets better.

Musta tuntuu etten oo kirjottanu tänne kuukauteen.

Mutten toisaalta ole halunnutkaan kirjottaa edes viikkoon. Mulle tapahtuu ihan liikaa asioita enkä ehdi käsittelemään edellisiä alta pois kun seuraavat jo kaatuu niskaan. AAAAA ehkä teen tällasen nysän taas huomenna jos nyt koskaan herään. Voisko kellot pysäyttää yön ajaks ni voisin nukkua pidempään?

Sain haasteen!

Säännöt ovat seuraavanlaiset: 
-kiittää tunnustuksen antajaa
Kiitos Essi! :)
-antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
En tiedä tunnenko ees niin montaa...! Kaikki ketkä haluaa niin saa tehdä! :)
-ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta!
Tehkää tehkää ja kun ootte tehny niin pistäkää linkkiä tähän kommenttiboksendaaleniin, mäkin haluan nähä!
-kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään!
Tästä se lähtee!

1. Mulla on joku miljoona asiaa jotka haluan tehdä ennenku oon 25-vuotias. Haluisin opiskella poliisiks ja baarimikoks ja ehkä viel jokskuks mediahörhöks, kauppis ja lukiokin ois ihan kiva. Haluisin myös käydä armeijan ja sit haluisin muuttaa ulkomaille, ainakin Britteihin ja Damiinki vaikka hetkeks, Ruotsikin kuulostais ihan mukavalta. Australiassa ja Amerikassa haluisin käydä. Ja nyt mua ahdistaa koska ENÄÄ 7 VUOTTA AIKAA AAPUA.

2. Kävin yläasteen sisäoppilaitoksessa. Voin valehtelematta sanoa etten ikinä tuu oleen tarpeeks kiitollinen että sen kävin. Oon kovin erilainen ku mun ala-aste kaverit ja voin sanoa ihan suoraan että olen siitä onnellinen. Oon oppinu kattomaan maailmaa ja itteeni aivan toiselta kantilta sen käytyäni ja arvostan sitä että se teki musta tän itsenäisen nuoren naisen joka nyt olen. Mun rakkaimmat kaverit ja elämäni parhaimmat muistot on juuri tolta kolmelta vuodelta, ja vaikka ne klo. 6.00 tallivuorot sillon tuntuki aika karseelta, nyt vaan ikävöin niitä. Se yhteishenki mikä siellä vallitsi henkilökunnan ja oppilaiden välillä oli jotain upeeta. Kaikki oli isoa yhtä perhettä ja vaikka säännöt olikin tiukat, niistä oli vain ja ainoastaan hyötyä. Jos koulu on vielä pystyssä ja opetusmetodit samanlaiset kun mulla on joskus omia lapsia, suosittelen niille sitä kyllä lämpimästi.

3.Oon salaa kateellinen kaikille jotka asuu vielä kotona. Siis vanhempien luona. Mua oikeestaan vähän harmittaa että muutin niin aikasin pois kotoa, mutta se oli yks niitä elämän valintoja joka toisaalta on tuonu mut aika pitkälle pois vanhoista vihaamistani kuvioista ja paikoista. Ja muuttanu mua myös ihan meediumisti. Toisaalta onhan tässä hyvätkin puolensa, mutta välillä vaan toivois sitä tiski- ja pyykkikonetta. Ja onhan se rasittavaa että kun haluu äitiltä tai iskältä halin ni pitää matkustaa kaks tuntia ennenku semmosen saa.

4. Hassua sinänsä että en vuosi sitten Turkuun muutettuani tuntenut lähes ketään niistä ihmisistä, jotka on mulle tällä hetkellä kultaakin kalliimpia. Jäin vähän tyhjän päälle silloin kun tänne muutin ja kun välit katkesivat niihin pariin turkulaiseen jotka silloin tunsin. Voi niitä itkuisia yksinäisiä iltoja oikeesti. Jos itse saisin päättää, en ikinä luopuisi näistä ihmisistä jotka nyt mun ympärillä on.

5. Oon järsiny mun kynsiä jostain seittemänvuotiaasta asti. Tosin nyt oon syöny viimeset pari kuukautta jotain kynnenvahvistajaa ja nää on oikeesti vahvistunu! En  muista koska mullois viimeks ollu jokasen kynnen päässä tollasa valkosta aluetta. Lisäks huomasin tällä viikolla kännykän näppäilyn tuntuvan jostain syystä ihan oudolta, kunnes tajusin että mun peukalonkynnet on kasvanu niin paljon että ne osuu näyttöön. COOLSHIT.

6. Suunnittelin nää mun tatuoinnit jo joskus ala-asteella, eli about 10 vuotta sitten. Siks nää uskalsinkin ottaa. Ja rakastan rakastan rakastan näitä.<3 Mun musiikkimaku on muuttunu vuosien aikana niin hirveesti, että huhhuh, ja taisin just tajuta että kaikki eri aikoina kuunnellut genret on kuvastanu mun sillosta elämää paremmin ku mitkään sanat tai kuvat. Ala-asteella halusin olla samanlainen ku kaikki muutkin, kuuntelin TikaTakia ja Nylon Beatia. Kutosluokalla tajusin ettei mun tarvii tehä niinku muut haluaa, aloin kuuntelemaan Avril Lavignea ja englanninkielistä musaa, mitä moni muu mun ikänen ei ees kunnolla tajunnu. Kasilla mulle iski masennus, mun sillonen iPod oli täynnä Dimmu Borgiria ja muuta black metallia, vihasin kaikkee ilosta musaa. Sillon loppukeväästä me pidettiin meijän asuntolan kanssa hippimusaa ja ainoo musa mitä sai kuunnella oli reggae. Sen viikon ajan olin ehkä onnellisempi ku koko lukuvuonna. Viime syksynä kuuntelin Petri Nygårdia ja Asteen Normipäivää, ja olin ihan rappio. Nyt kuuntelen just sitä mitä haluan.

7. Vaikkei se aina ilmi käykään, äiti on aina mun maailman isoin idoli. Ja iskä on mun sankari. Vaikka oonkin tämmönen jääräpää ja varmasti hyvin usein vaikuttaa siltä että en kuuntele tai kapinoin muuten vaan tahallani, mä oikeesti välitän teidän mielipiteistä. Ja rakastan teitä ihan hirveesti. Muistakaa se. Sori vaan äiti mutta kyllä mä ainakin pari tatuointia otan vielä, ihan vain teidän kunniaks. :)

8. Tää on viimenen eli piti keksii joku nerokas. Sitä vaan, että rakastan kissanpentuja ja Pikachua. Mieluiten yhdessä.

Kiitos ja anteeksi! :P Ja nää kuvat ei liittyny melkein mitenkään mihinkään mutta ei oo nii nöpönuukaa!

Kaikki kuvat we<3it.