Niin se vaan iskee, kerta toisensa jälkeen. Tämä on kyllä jo pahimmasta päästä, pariin otteeseen olen pienen sekunnin murto-osan miettinyt jo Suomeen jäämistä. Onneksi Suomi-ahdistus on kuitenkin tällä hetkellä paaljon vahvempi kuin edellä mainittu.
Kävin hermoromahduksen partaalla tänään kun aamulla heräsin siihen että kurkkuuni koskee. Eikä koskenut ihan vähääkään, tuntui että joku olisi tunkenut haarukoita siihen joka puolelta ja koko ajan. 24 tuntia lähtöön ja näin käy, miksi? Iltaa myöten onneksi oloni helpottui. Posti kanssa melkein sai mut itkemään, kun tilaamani piilarit eivät tulleetkaan tällä viikolla (juu kyllä niiden piti. phah, ennenkin oon pettynyt enkä opikseni ole ottanut). Onneksi on kuitenkin Hämeenlinnan Nissen.
Tänään pakkasin. Kävin eilen kovan taistelun itseni ja äidin ja iskän mielipiteiden kanssa siitä kumpi on kätsympi, rinkka vai matkalaukku. Meiltä kotoa ei löytynyt mun mielestä sopivaa matkalaukkua, oli vaan liian isoja ja liian pieniä tai liian leveitä tai liian 90-lukua. Päädin rinkkaan, koska mun mielestä se selässä olis kätevämpi kulkea siellä metrosta toiseen ja näin. Pakkasin ja sain itkupotkuraivarit kun mikään ei meinannu mahtua ja kaikki tuntu muutenkin ihan perseeltä. Sain rinkan pakattua, pidin sitä hetken selässäni ja luovutin.
Äsken käytiin puol 12 aikaan illalla hakemassa mun tädiltä sopivan kokoinen matkalaukku. Huomenna pakkaan siis uudestaan.
Pääni on täynnä kysymyksiä ja aivot täynnä jännitystä ja sydän janoaa seikkailua...okei aika siirappista. Eniveis tuntuu et pää hajoo tästä kaikesta miettimisestä, mietin vaan hulluna et miten pärjään ja selviin. Mut nyt pitää vaan mennä ja elää ja katsoa.
Tänä aikana en varmaan hirveästi tänne tule päivittelemään (niin no, ihan niinku muutenkaan päivittelisin. Haluisin kyllä mutta mullon joku motivaatio-ongelma, tää ei oo tarpeeks mua nyt), mun oli tarkotus lähetellä tänne videoita ja pitää "videopäiväkirjaa", mutta voi olla että se jää. Haluun nyt keskittyä opiskeluun ja tajuta sen että Suomi ei oo ainoo vaihtoehto. Koska mulla oli rohkeutta tähänkin, uskon että mulla on rohkeutta myös vuoden päästä tehdä vielä vähän isompiakin muutoksia.
En laita tähän tekstiin kuin yhden kuvan.
