Kuten olette varmasti huomanneet, tämä blogi on täysin kuollut ja tänään aion sen lopullisesti kuopata. Sivusto jää kyllä pyörimään internetin syövereihin koska olisi raaski kadottaa nämä vuosien muistot, mutta itse kirjoittaja kiittää ja kuittaa ja siirtyy uusien hasteiden pariin.
Jos kuitenkin haluat jatkossa seurata kaikenlaista näpertelyäni ja muutenkin jollain tapaa elämääni, suosittelen mitä pikimmiten siirtymään instagramiin ja etsimään sieltä @sannasuvi .
Kiitos ja näkemiin!
Sanna
28. marraskuuta 2012
18. heinäkuuta 2012
imagine
Äiti soitti mulle yksi päivä että päivitäppäs blogias.
Suomessa olen ollut siis jo yli kuukauden, mutta elämä on niin muuttunut. Kaikki on niin kauheen muuttunu. Ihmiset ja minä varsinkin. Niin kliseistä, mutta ihan totta.
Ehkä elämäni parhaimmat neljä viikkoa ja elämäni parhaimmin sijoitetut puoltoista tonnia ikinä. En kadu, en ikinä. Mun elämä aukes täysin, mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni realistinen päämäärä jota haluan tavoitella. Ensimmäistä kertaa oon saanu ite tehtyä sellasen tulevaisuuden itelleni, minkä MÄ haluan, eikä muut. Uskomatonta kuinka vahvaksi voi tulla hetkessä.
Mulle sanotaan että mun elämä on sekasin. Tai ei sitä mulle suoraan sanota, kuulen sen kuitenkin aina jostain mutkan kautta. Mun elämä on sekaisin, en saa siitä otetta ja mulla on epärealistisia unelmia. Miten mä voisin pärjätä, oon taas rakastunu vääränlaiseen mieheen ja pistän oman elämäni sekaisin kun en kuuntele järjen eli muiden ääntä. En niin.
Mä en enää kuuntele muita. Oon siitä pahoillani. Opin nimittäin äsken että mä itse tiedän parhaiten mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, sitä ei ikävä kyllä kukaan muu voi vaihtaa. Jos jonkun pitää murehtia mun puolesta, niin mun vanhempien, eikä nekään jaksa enää koska ne on nähny kuinka mä pärjään, kuinka mä oon jo iso tyttö. Mä oon valmis ottamaan riskejä ja elämään hetkessä varmaan enemmän kuin koskaan. Mun ympärillä on kuolemaa ja mä itsekin kuolen joskus, nyt vasta ymmärsin sen, miks siis taipuisin muiden tahtoon kun mun oma elämä voi olla sellaista mistä mä nautin ja mitä mä haluan elää.
Meen kohta ottaan tatuoinnin hetken mielijohteesti mutta silti tarkkaan harkittuna.
Because fuck you, that's why.
Suomessa olen ollut siis jo yli kuukauden, mutta elämä on niin muuttunut. Kaikki on niin kauheen muuttunu. Ihmiset ja minä varsinkin. Niin kliseistä, mutta ihan totta.
Ehkä elämäni parhaimmat neljä viikkoa ja elämäni parhaimmin sijoitetut puoltoista tonnia ikinä. En kadu, en ikinä. Mun elämä aukes täysin, mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni realistinen päämäärä jota haluan tavoitella. Ensimmäistä kertaa oon saanu ite tehtyä sellasen tulevaisuuden itelleni, minkä MÄ haluan, eikä muut. Uskomatonta kuinka vahvaksi voi tulla hetkessä.
Mulle sanotaan että mun elämä on sekasin. Tai ei sitä mulle suoraan sanota, kuulen sen kuitenkin aina jostain mutkan kautta. Mun elämä on sekaisin, en saa siitä otetta ja mulla on epärealistisia unelmia. Miten mä voisin pärjätä, oon taas rakastunu vääränlaiseen mieheen ja pistän oman elämäni sekaisin kun en kuuntele järjen eli muiden ääntä. En niin.
Mä en enää kuuntele muita. Oon siitä pahoillani. Opin nimittäin äsken että mä itse tiedän parhaiten mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, sitä ei ikävä kyllä kukaan muu voi vaihtaa. Jos jonkun pitää murehtia mun puolesta, niin mun vanhempien, eikä nekään jaksa enää koska ne on nähny kuinka mä pärjään, kuinka mä oon jo iso tyttö. Mä oon valmis ottamaan riskejä ja elämään hetkessä varmaan enemmän kuin koskaan. Mun ympärillä on kuolemaa ja mä itsekin kuolen joskus, nyt vasta ymmärsin sen, miks siis taipuisin muiden tahtoon kun mun oma elämä voi olla sellaista mistä mä nautin ja mitä mä haluan elää.
Meen kohta ottaan tatuoinnin hetken mielijohteesti mutta silti tarkkaan harkittuna.
Because fuck you, that's why.
22. kesäkuuta 2012
2. kesäkuuta 2012
Winwinwin!
Ähhäh oon ihan pöhköstyny nyt täällä kun on niin hyvin menny. Oon ihan hämilläni. Mullon menny kokeet ihan nappiin (okei yks F tullu mut seki oli ihan tyhmä virhe) ja nautin täst ihan hölmönä. Lisäks sain free pour testistä B:n (jos ois ollu 14 pistet enemmä ni ois ollu A) vaiks olin ihan varma et pissin sen. Mut jotain hurjanhienon jänskää kävi kans!
Meijän koulul on semmonen systeemi et aina viikolla parhaiten pärjänneet pääsee viikonlopuks töihin the Adventure baariin. Nää valitsee aina neljä 37 oppilaasta, yks aina jokasesta kategoriasta (free pour, bar, flair & tests). En tiä missä noista oon pärjänny hyvin mutta pärjännyt oon kummiskin, koska tänä viikonloppuna oon yks niistä neljästä onnekkaasta. Mun työt alkaa tossa parin tunnin päästä (kello on täällä nyt 4) ja jänskättää kyllä!!! Meijän työtehtävät on kummiski vähän kivempii ku mitä Suomes. Me toimitaan siis barbackeina siellä. Meijän tehtäviin kuuluu siis baarin täyttäminen ja lasien kerääminen, mut ennen kaikkee asiakkaiden viihdyttäminen ja niihin tutustuminen. Learn the difference, Suomes tuntuu silt et barbackit ei saa ees jutella asiakkail, ne vaa kattoo nyrpeesti eikä ees hymyile. En haluis yleistää mut meni jo.
En osaa puhuu enää suomee. Ja ei mulla muuta täl kertaa, mo!
Meijän koulul on semmonen systeemi et aina viikolla parhaiten pärjänneet pääsee viikonlopuks töihin the Adventure baariin. Nää valitsee aina neljä 37 oppilaasta, yks aina jokasesta kategoriasta (free pour, bar, flair & tests). En tiä missä noista oon pärjänny hyvin mutta pärjännyt oon kummiskin, koska tänä viikonloppuna oon yks niistä neljästä onnekkaasta. Mun työt alkaa tossa parin tunnin päästä (kello on täällä nyt 4) ja jänskättää kyllä!!! Meijän työtehtävät on kummiski vähän kivempii ku mitä Suomes. Me toimitaan siis barbackeina siellä. Meijän tehtäviin kuuluu siis baarin täyttäminen ja lasien kerääminen, mut ennen kaikkee asiakkaiden viihdyttäminen ja niihin tutustuminen. Learn the difference, Suomes tuntuu silt et barbackit ei saa ees jutella asiakkail, ne vaa kattoo nyrpeesti eikä ees hymyile. En haluis yleistää mut meni jo.
En osaa puhuu enää suomee. Ja ei mulla muuta täl kertaa, mo!
31. toukokuuta 2012
Kuulumisia.
Taa on mun toinen kerta kun koneelle ehdin tan kurssin aikana, mutta halusin nyt kayttaa tan mahdollisuuden hyvakseni. Mun pyha lupaukseni pysya pois facebookista romuttui aika pian, eka viikko oli vahan sellasta santailya ja seuran etsimista. Oon kylla nauttinut joka hetkesta, liikaakin ehka.
Talla hetkella englannin puhuminen tuntuu niin paljon luontevammalta kuin suomen puhuminen. Mun kaikki toiminta tapahtuu nykyaan englanniks, ajattelut ja laskemiset sun muut. Hairitsevaa. Samalla kuitenkin alyttoman ihanaa.
Voin sanoa etten oo koskaan opiskellu nain rankasti enka varmaan tuu koskaan opiskelemaan nain rankasti. Toisaalta en oo koskaan nauttinu opiskelusta nain paljon kun nyt. Yks yo loysin itteni vessasta itkemasta ja nauramasta samaan aikaan. Taa on mun unelma ja se vaatii paljon mut oon valmis antamaan kaikkeni toteuttaakseni sen.
Koskaan en oo alkoholin takia valvonu, itkeny ja nauranu nain paljon, ainakaan selvinpain.
29. toukokuuta 2012
20. toukokuuta 2012
Matkahdistus.
Niin se vaan iskee, kerta toisensa jälkeen. Tämä on kyllä jo pahimmasta päästä, pariin otteeseen olen pienen sekunnin murto-osan miettinyt jo Suomeen jäämistä. Onneksi Suomi-ahdistus on kuitenkin tällä hetkellä paaljon vahvempi kuin edellä mainittu.
Kävin hermoromahduksen partaalla tänään kun aamulla heräsin siihen että kurkkuuni koskee. Eikä koskenut ihan vähääkään, tuntui että joku olisi tunkenut haarukoita siihen joka puolelta ja koko ajan. 24 tuntia lähtöön ja näin käy, miksi? Iltaa myöten onneksi oloni helpottui. Posti kanssa melkein sai mut itkemään, kun tilaamani piilarit eivät tulleetkaan tällä viikolla (juu kyllä niiden piti. phah, ennenkin oon pettynyt enkä opikseni ole ottanut). Onneksi on kuitenkin Hämeenlinnan Nissen.
Tänään pakkasin. Kävin eilen kovan taistelun itseni ja äidin ja iskän mielipiteiden kanssa siitä kumpi on kätsympi, rinkka vai matkalaukku. Meiltä kotoa ei löytynyt mun mielestä sopivaa matkalaukkua, oli vaan liian isoja ja liian pieniä tai liian leveitä tai liian 90-lukua. Päädin rinkkaan, koska mun mielestä se selässä olis kätevämpi kulkea siellä metrosta toiseen ja näin. Pakkasin ja sain itkupotkuraivarit kun mikään ei meinannu mahtua ja kaikki tuntu muutenkin ihan perseeltä. Sain rinkan pakattua, pidin sitä hetken selässäni ja luovutin.
Äsken käytiin puol 12 aikaan illalla hakemassa mun tädiltä sopivan kokoinen matkalaukku. Huomenna pakkaan siis uudestaan.
Pääni on täynnä kysymyksiä ja aivot täynnä jännitystä ja sydän janoaa seikkailua...okei aika siirappista. Eniveis tuntuu et pää hajoo tästä kaikesta miettimisestä, mietin vaan hulluna et miten pärjään ja selviin. Mut nyt pitää vaan mennä ja elää ja katsoa.
Tänä aikana en varmaan hirveästi tänne tule päivittelemään (niin no, ihan niinku muutenkaan päivittelisin. Haluisin kyllä mutta mullon joku motivaatio-ongelma, tää ei oo tarpeeks mua nyt), mun oli tarkotus lähetellä tänne videoita ja pitää "videopäiväkirjaa", mutta voi olla että se jää. Haluun nyt keskittyä opiskeluun ja tajuta sen että Suomi ei oo ainoo vaihtoehto. Koska mulla oli rohkeutta tähänkin, uskon että mulla on rohkeutta myös vuoden päästä tehdä vielä vähän isompiakin muutoksia.
En laita tähän tekstiin kuin yhden kuvan.
Kävin hermoromahduksen partaalla tänään kun aamulla heräsin siihen että kurkkuuni koskee. Eikä koskenut ihan vähääkään, tuntui että joku olisi tunkenut haarukoita siihen joka puolelta ja koko ajan. 24 tuntia lähtöön ja näin käy, miksi? Iltaa myöten onneksi oloni helpottui. Posti kanssa melkein sai mut itkemään, kun tilaamani piilarit eivät tulleetkaan tällä viikolla (juu kyllä niiden piti. phah, ennenkin oon pettynyt enkä opikseni ole ottanut). Onneksi on kuitenkin Hämeenlinnan Nissen.
Tänään pakkasin. Kävin eilen kovan taistelun itseni ja äidin ja iskän mielipiteiden kanssa siitä kumpi on kätsympi, rinkka vai matkalaukku. Meiltä kotoa ei löytynyt mun mielestä sopivaa matkalaukkua, oli vaan liian isoja ja liian pieniä tai liian leveitä tai liian 90-lukua. Päädin rinkkaan, koska mun mielestä se selässä olis kätevämpi kulkea siellä metrosta toiseen ja näin. Pakkasin ja sain itkupotkuraivarit kun mikään ei meinannu mahtua ja kaikki tuntu muutenkin ihan perseeltä. Sain rinkan pakattua, pidin sitä hetken selässäni ja luovutin.
Äsken käytiin puol 12 aikaan illalla hakemassa mun tädiltä sopivan kokoinen matkalaukku. Huomenna pakkaan siis uudestaan.
Pääni on täynnä kysymyksiä ja aivot täynnä jännitystä ja sydän janoaa seikkailua...okei aika siirappista. Eniveis tuntuu et pää hajoo tästä kaikesta miettimisestä, mietin vaan hulluna et miten pärjään ja selviin. Mut nyt pitää vaan mennä ja elää ja katsoa.
Tänä aikana en varmaan hirveästi tänne tule päivittelemään (niin no, ihan niinku muutenkaan päivittelisin. Haluisin kyllä mutta mullon joku motivaatio-ongelma, tää ei oo tarpeeks mua nyt), mun oli tarkotus lähetellä tänne videoita ja pitää "videopäiväkirjaa", mutta voi olla että se jää. Haluun nyt keskittyä opiskeluun ja tajuta sen että Suomi ei oo ainoo vaihtoehto. Koska mulla oli rohkeutta tähänkin, uskon että mulla on rohkeutta myös vuoden päästä tehdä vielä vähän isompiakin muutoksia.
En laita tähän tekstiin kuin yhden kuvan.
 |
| http://weheartit.com |
14. toukokuuta 2012
1. toukokuuta 2012
30. huhtikuuta 2012
29. huhtikuuta 2012
Evelyn-hame
päivä 1
alkoi sillä että muokkasin mulle uudet leikkuukaavat, koska huomasin että metri kangasta ei ihan riittänytkään. :D Niinpä koko mallista tuli pikkuuusen lyhyempi kun mitä piti. Kuumottelin koko päivän että jos tulee tai kumartelee nii varmasti näkyy sitten kaikki (testasin valmiilla hameella ja näin ei käynyt, huh!).
Leikkuu ja valmistuksen alotus, tein yhen taskuharjotuksenkin vielä tossa välissä.
päivä 2
Niin no. Sain hameen valmiiksi? :D Oikeesti, kello-/puolikellohameet tekee ihan hetkessä. Haluun tehtailla näitä lisää nomnom ihania ovat.
Sit loppupäivän väänsin työsuunnitelmapapereita. Ja kansilehtiön ku jäi siltikin vielä aikaa. Uskokaa pois, pelkät paperityöt vie todella paljon aikaa! Tossa kuvassa siis kansilehtiö, kokoonpanopiirros, poikkileikkauskuvat, työjärjestys, tukemissuunnitelma ja tuotekortti.
päivä 3
Tasku!!
VALMIS.
Ja jos joku ihmettelee otsikkoa, niin nimeen aina kaikki mun tekeleet jokskin. Ja toi tuli ekana mieleen. hihihi pöpipää.
alkoi sillä että muokkasin mulle uudet leikkuukaavat, koska huomasin että metri kangasta ei ihan riittänytkään. :D Niinpä koko mallista tuli pikkuuusen lyhyempi kun mitä piti. Kuumottelin koko päivän että jos tulee tai kumartelee nii varmasti näkyy sitten kaikki (testasin valmiilla hameella ja näin ei käynyt, huh!).
päivä 2
Niin no. Sain hameen valmiiksi? :D Oikeesti, kello-/puolikellohameet tekee ihan hetkessä. Haluun tehtailla näitä lisää nomnom ihania ovat.
päivä 3
Ja jos joku ihmettelee otsikkoa, niin nimeen aina kaikki mun tekeleet jokskin. Ja toi tuli ekana mieleen. hihihi pöpipää.
28. huhtikuuta 2012
Farkkuja!
Tuunailin tänään koulussa parit farkkujutskat!
Pelastin tän takin yhdestä mun kirppiskasasta. Oon saanu ja käyttäny tota joskus ala-asteella, mutta se istu muuten tosi hyvin, mitä nyt hihat oli vähän lyhkäset ja pituutta puuttus muuten. Päätin pätkästä hihoi pikkasen ja tehä tosta kesäks farkkuboleron!
Ekaks mittailtiin että paljon otetaan pois. Kiersin helpomman kautta ja tein sauman tohon halkion yläpuolelle.
Leikellään ja neulaillaan!
Ommellaan ja vähän huolitellaankin!
And there she is! Onneks noit saumoi ei paljo näy!!
Päällä! Ikävä kyllä (tai onneks) mulla on ilmestyny ala-asteen jälkeen navan ja solisluiden väliselle alueelle sen verran jotakin että vaan kaks alinta nappia menee kiinni. Tarkoitus tota on kummiskin pitää kesäisin eli eii tunnu missään!
Kuvassa myös ex-farkkuleggingsit joita pienensin vyöräröltä ja lahkeista sen verran että niistä tuli nyt farkkuleggingsicaprit! :D
Kuvassa myös ex-farkkuleggingsit joita pienensin vyöräröltä ja lahkeista sen verran että niistä tuli nyt farkkuleggingsicaprit! :D
27. huhtikuuta 2012
kukkaämpäri
Tein mulle kukkaruukkuämpärin Lidlin-suklaamurujukurtti(NAMM)ämpäristä ja jostain vanhasta tilkusta!
Tarvikkeet: sakset, pikkuämpäri, vanha tilkunpalanen, kuumaliimaa, pikkusia söpöjä ruusupyykkipoikia!
Liimataan tilkku ja se pyykkipoika ämpäriin kiinni!
Sitten liimataan se sinne pohjaan kiinni ja sinne tehään myös reikiä!
Leikellään turhat pois!
JEEEEE!
26. huhtikuuta 2012
treasure box
NYT OON OLLU TARPEEKS KAUAN TURPA KIINNI.
Mä nimittäin askartelin!
Mulla oli vanha melko piäni pahvilaatikko (mokkula tuli siinä!) ajelehtimassa mun telkkapöydän lasioven takana, ja samaan aikaan kirjahyllyn suljettujen ovien takana lojus kaikki mun askarteluhommelit ihan levällään! Eli jee, kaks jutskaputskaa yhellä kerralla!
Khihihi!
ps. on pahoillani, uus picasa on ihana ja saatte kattella tällasia ylimuokattuja kuvia loppuelämänne!
Mä nimittäin askartelin!
ps. on pahoillani, uus picasa on ihana ja saatte kattella tällasia ylimuokattuja kuvia loppuelämänne!
3. huhtikuuta 2012
Pistäkää HD ja koko näyttö. Ja kuulokkeet päähän ja volat kaakkoon.
Ni tiedätte mitä tunne on.
Kiitos kaverille joka lähetti. C:
30. maaliskuuta 2012
London calling.
51 päivää. Sitten pääsen Lontooseen. Ai mitä?
Lähden siis 20.5. Lontooseen opiskelemaan baarimikoksi. Uskomatonta miten paljon onnea yksi päähänpisto pitkäaikaisen unelman toteuttamisesta voi tuottaa. Menolippu on varattu, paluusta en vielä tiedä, luultavasti Hollannin kautta joskus ennen juhannusta. Paluu toivottavasti vielä loppukesälomaksi töihin. Hymyilen koko ajan sisälläni vaikka ulkopuolelta näytänkin varmasti välillä siltä että "haistakaa kaikki vittu." Välillä tuntuukin siltä joo, mutta se että tää vihdoinkin toteutuu pudottaa mut välillä maanpinnalle ja tekee tästä sadusta vielä vähän todempaa.
Ehkä mä löydän myös oxfordilaisen.
Mistä mä sen tiedän, ollaanko jo siellä? Pitäskö mun jatkaa, vai onko menty jo hukkaan? Miten mä sen tunnen, jos mä löydän sen? Mistä tunnen onnen, kun mä ohi kävelen? Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää. Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää. Näytä mulle tie aurinko, sun uuteen aamuun. Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu. Opasta mua aurinko sillon ku mä en nää. Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään.
En taida enää jaksaa silmiäni ummistaa, mä sydämeni avaan ja jään sun aamua odottamaan. Kun taas nähdä saan sinitaivaan, se mua muistuttaa kuinka suurta kaikki pieni onkaan.
 |
| weheartit.com |
Ehkä mä löydän myös oxfordilaisen.
 |
| weheartit.com |
Mistä mä sen tiedän, ollaanko jo siellä? Pitäskö mun jatkaa, vai onko menty jo hukkaan? Miten mä sen tunnen, jos mä löydän sen? Mistä tunnen onnen, kun mä ohi kävelen? Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää. Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää. Näytä mulle tie aurinko, sun uuteen aamuun. Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu. Opasta mua aurinko sillon ku mä en nää. Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään.
En taida enää jaksaa silmiäni ummistaa, mä sydämeni avaan ja jään sun aamua odottamaan. Kun taas nähdä saan sinitaivaan, se mua muistuttaa kuinka suurta kaikki pieni onkaan.
15. maaliskuuta 2012
Mä mietin.
Ja mietin ja mietin. Huomaan kävellessäni kaupungilla ja tunnilla istuessani että kirjotan koko ajan blogitekstiä mun päässä. Harmi vaan etten pysty siirtämään niitä mun kaikkia ajatuksia tänne suoraan. Mietin niin paljon että mun pää hajoaa. Mietin niin paljon että opettaja pyys mut eilen keskustelemaan sen huoneeseen että mikä on. Sanoin että mietin ja mietin ja että mulla vaan on vähän vaikeeta nyt. Se sano että mene kotiin jos et pysty olemaan, olin kuulemma kuin kuollut. Mun kaikki energia menee miettimiseen. Nukun päivisin ainakin puolen tunnin päikkärit ja yöllä kahdeksan tunnin yöunet ja silti tuntuu kuin olisin unessa koko ajan.
Oon alkanut kiinnittämään kaikkeen ihan erilailla huomiota, kaikkiin isoihin ja pieniin juttuihin. Ja mä mietin miks kaikki on niinkun on. Miks me ollaan täällä? Miks asiat tapahtuu niinku ne tapahtuu? Miks kaikki pyörii Facebookin ympärillä, miks mun elämä pyörii sen ympärillä? Miks mun pitää opiskella vaikken tee tällä alalla mitään? Miks mä asun tässä kämpässä vaikka tää ei tunnu kodilta ja naapurit on ihan hirveitä? Miks mä murehdin kaikesta vaikka kaikki on oikeestaan aika hyvin? Miks mä syön nykyään niin paljon vaikka tiedän että en varmastikaan kuluta sitä kaikkea? Miks mulla menee rahaa niin paljon vaikka oon varmaan pihein ihminen kenet tunnen?
Miksen mä vaan lähtis? Mä aion kadota hetkeksi. En tiedä kerronko kellekkään. Miks mä oon oikeesti aika fiksu ja silti kuuntelen mun täysin järjetöntä sydäntä mielummin ku järkeeni? Miksen vaan suostu tekemään niinkun mun oletetaan tekevän ja miks mun pitää kapinoida vastaan?
Miks Suomi on niin poliisivaltio ja silti haluan poliisiks? Mulla on niin ikävä Hollantiin. Tai ehkä Britteihin enemmän, onneks pääsen sinne pian. Sillon ku olin viimeks Englannissa mulle tuli heti sellanen welcome home -fiilis ku astuin koneesta ulos. Hollannissa ei tullu, tosin olin siellä paljon vähemmän aikaa ja siitäkin ajasta tosi paljon meni pelkkään matkusteluun ympäriinsä. Jos mulla vois olla kaks kämppää niin toinen olis Lewesissä ja toinen Amsterdamissa. Harmi etten voi jakautua kahteen tai oikeestaan kolmeen paikkaan.
Miks mun vanhemmat rakastaa mua niin paljon ja miks mä rakastan niitä vielä enemmän? Miten ne jaksaa tätä mun säntäilyä ja silti tukee mua. Miten ne jaksaa yrittää tunkee järkee mun päähän vaikka ne tietää ettei se sinne mahdu, kun se on niin täynnä unelmointia.Voi kunpa kaikki tajuais että mä oon liian vapaa Suomeen. Tätä menoo kiroilustakin saa kohta vankilarangaistuksen. Tää on niin ylisuojeltu maa että mä en ainakaan halua kasvattaa lapsiani täällä. Mitäs sitten kun ne tajuaa koko elämänsä Suomen pumpulissa elettyään että maailmassa on jotain pahaakin? Nehän kuolee saatana. Anteeks.
Miks Katja lähti heti kun vasta löysin sen? Miten joku lähes tuntematon ihminen voi ymmärtää mua niin hyvin?
Miksen mä vaan lähtis? Miksmiksmiksmiks. Miks? Mun pää hajoaa.
Oon alkanut kiinnittämään kaikkeen ihan erilailla huomiota, kaikkiin isoihin ja pieniin juttuihin. Ja mä mietin miks kaikki on niinkun on. Miks me ollaan täällä? Miks asiat tapahtuu niinku ne tapahtuu? Miks kaikki pyörii Facebookin ympärillä, miks mun elämä pyörii sen ympärillä? Miks mun pitää opiskella vaikken tee tällä alalla mitään? Miks mä asun tässä kämpässä vaikka tää ei tunnu kodilta ja naapurit on ihan hirveitä? Miks mä murehdin kaikesta vaikka kaikki on oikeestaan aika hyvin? Miks mä syön nykyään niin paljon vaikka tiedän että en varmastikaan kuluta sitä kaikkea? Miks mulla menee rahaa niin paljon vaikka oon varmaan pihein ihminen kenet tunnen?
 |
| kuva |
Miks Suomi on niin poliisivaltio ja silti haluan poliisiks? Mulla on niin ikävä Hollantiin. Tai ehkä Britteihin enemmän, onneks pääsen sinne pian. Sillon ku olin viimeks Englannissa mulle tuli heti sellanen welcome home -fiilis ku astuin koneesta ulos. Hollannissa ei tullu, tosin olin siellä paljon vähemmän aikaa ja siitäkin ajasta tosi paljon meni pelkkään matkusteluun ympäriinsä. Jos mulla vois olla kaks kämppää niin toinen olis Lewesissä ja toinen Amsterdamissa. Harmi etten voi jakautua kahteen tai oikeestaan kolmeen paikkaan.
Miks mun vanhemmat rakastaa mua niin paljon ja miks mä rakastan niitä vielä enemmän? Miten ne jaksaa tätä mun säntäilyä ja silti tukee mua. Miten ne jaksaa yrittää tunkee järkee mun päähän vaikka ne tietää ettei se sinne mahdu, kun se on niin täynnä unelmointia.Voi kunpa kaikki tajuais että mä oon liian vapaa Suomeen. Tätä menoo kiroilustakin saa kohta vankilarangaistuksen. Tää on niin ylisuojeltu maa että mä en ainakaan halua kasvattaa lapsiani täällä. Mitäs sitten kun ne tajuaa koko elämänsä Suomen pumpulissa elettyään että maailmassa on jotain pahaakin? Nehän kuolee saatana. Anteeks.
Miks Katja lähti heti kun vasta löysin sen? Miten joku lähes tuntematon ihminen voi ymmärtää mua niin hyvin?
Miksen mä vaan lähtis? Miksmiksmiksmiks. Miks? Mun pää hajoaa.
 |
| kuva |
13. maaliskuuta 2012
7. maaliskuuta 2012
6. maaliskuuta 2012
Haaremihousut!
Tehtiin tällaset koulussa mutta pakko kyllä tehä kesäks itelle samanlaiset!!!! :D NOI ON NIIIN RENNOT.
Niin ja naama ihan mielenkiintosen näkönen, saatoin nukkua vähän liian pitkään aamulla. EI HAITTAA. Tänään vielä tanssireenit, Haistattelu-näytelmä ja sen jatkot! Nii ja vähän juttujen selvittelyy, toukokuun lopussa tapahtuu jotain HURJAA!
5. maaliskuuta 2012
Hollantioksennus.
 |
| Mun mielestä ihan asiallinen kauppa! |
 |
| Mun pyörä. Tuleva pyörä. Pinkkinä tosin, haittaakse? |
 |
| Red light district, käytiin tuolla myös päivällä ja huhhuh sitä hämmennyksen määrää. |
 |
| Mäkkärgis. Tästä alaspäin olevat kuvat on otettu ihan kunnon kameralla eikä millää iphonella. Infoks. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)