Free Kakola -weekend.

Ensi viikolla Turun Kakolanmäellä järjestetään mielenosoitus alueelle rakennettavaaa kerrostalorypästä kohtaan. Itse olen ainakin paikalle menossa, tämä nimittäin on yksi viimeisistä kerroista kun tuohon mysteeriseen maisemaan pääsee tuollaisenaan tutustumaan ja siitä nauttimaan.

Paikanpäällä pääsee nauttimaan auringon (toivottavasti) ja kauniiden maisemien lisäksi musiikista, erilaisista pajoista sekä kirpputorista. Tästä saattaa tulla ainakin mulle kesän viimeinen piknik ja otan siitä kaikki irti hyvän asian puolesta. Ylempänä olevaa kuvaa voi tulostaa ja pistää jakoon, lisätietoa löytyy Facebookista hakusanalla "Free Kakola". Kaikki mukaan nauttimaan viimeisistä kesän päivistä!

Moi.

Voin kertoa että vihaan nyt virallisesti mäkilähtöjä. Terv. nimimerkillä: Sammutin auton SEITTEMÄN KERTAA Paalupaikan liikennevaloissa (eihän siinä ees oo kunnon mäkee?!?!).

Ei mulla muuta. Hyvät viikonloput kaikille, meisi lähtee Hämeenlinnaa harjottelee. :DDD

Lokakuu tule jo.

EII oon ihan kauheen täpinöissäni nyt, kävin tänään nimittäin varaamassa tatuointiajan. Vihdoinkin! Olen nyt yli vuoden mennyt melkein joka päivä Joker Tattoon ohi ja nyt vihdoinkin tänään päätin että nyt kyllä rohkaistun ja menen varaamaan ajan! JA VARASIN. Maanantaina 24.10.2011 tämä tyttö menee ihan ensimmäistä kertaa hakattavaksi. :D Arvatkaa vaan oonko innoissani, oon kuitenkin suunnitellut näiden tatuointien ottoa ala-asteelta asti. Huhhuh en malta oikeesti odottaa! Kuvia tulee siis kerralla kaksi, molempien korvien taakse niskaan. Kovin pienet mutta aika kivuliaalle alueelle, eli saa nähdä miten kestän! :) En kyllä malta oottaa!!

kuva

Oloni. C:

And this time I'm not leaving without you.

Tässä taas yksi syy miksi jumaloin tätä naista. KATTOKAA NYT MILTÄ SE NÄYTTÄIS MIEHENÄ. Jessus. :D Muutenkin koko mimmi on mulle niin esikuva ku voi olla, just sellanen mitä haluaa ja nauttii elämästä! Ja tän biiseistä saa sitä voimaa mitä joka päivä elämässä tarvii, en ite ainakaan enää vois kuvitella elämääni ilman Gagaa (ihan oikeesti). Löysin muuten ihan mahtavia gaga-remixejä Grooveshark.comista. Nää menee ehdottomasti amisautopopitus-soittolistalle. :D

ps. mulla oli tänään ihka ensimmäinen ajotunti ja vähän pelotti mutta meni kuulemma oikein tosi hyvin!! :)

Someone like you.

Lauantaina oltiin viettämässä Leevin läksiäisiä, koska mies päättää lähteä tän kuun lopussa vuodeks Kanadaan vaihtoon. Mieleni tekis haistatella pitkät mutta oon onnellinen että tollasia mahdollisuuksia joku saa! Ja uskon että tulee mahtava vuosi myös, vähintään yhtä mahtava mitä läksiäiset oli. Voin sanoa että olisin paljon mielummin ottanut sen krapulan ku tän järjettömän lihassäryn, mikä siitä kaikesta tanssimisesta tuli. Mun pohjelihakset varmaan kaksinkertaistu lauantai-illan aikana.
Tässä vähän kuvasatoa pippaloista. Jos joku haluu naamansa piiloon niin ilmottakee!

 Ruttunaamainen bloggari, kiitos Merille kuvasta! :)

 Tappobooli.

 Itse maailmanmatkaaja.

 Me annettiin lahjaks tollanen kirja, missä oli paljon kuvia ja muistoja. Lisäks siihen sai kirjotella illan aikana kaikkee hörhöö mitä nyt päähän tulikaan.

 Around the world.

Duuitjoorself-pussukka

Kuten eilen lupasin, tässä teille vähän kivaa pikku tekemistä jota kaikki osaa tehä! Tämä pikkuinen pussukka valmistuu kädenkäänteessä meikkipussiksi, penaaliksi tai miksi ikinä haluatkin! Kokoa voi helposti muokata mieleisekseen. :) Alla kuvitettu ohje, jossei saumuria löydy, voi huolittelut tehdä myös siksakilla.

 Käyttämämme kangas oli melko tukevaa pöytäliinakangasta, jotta pussi pysyi ryhdissä.

 Tässä kaavat; takakappaleen mitat 21cm x 17cm, etukappaleen mitat 21cm x 15cm ja ylälistan mitat 21cm x 4cm. Mitat sisältävät sentin saumavarat.

 Kankaan lisäksi tarvitaan 21cm pitkä vetoketju.

Leikatut palaset, raidallisessa kankaassa kannattaa katsoa että raidat menee kohdakkain. :) Ompelu aloitetaan sillä, että listan alareuna ja etukappaleen yläreuna huolitellaan ja silitetään 1cm:n saumavara nurjalle. Näin vetoketjun ompelusta tulee huimasti helpompaa.

Tässä vaiheessa kannattaa vaihtaa vetoketjupaininjalka, itse meinasin alkaa ompelemaan tavallisella. :D Ommellaan siis vetoketju listan ja etukappaleen väliin niille puolille jotka äsken huolittelimme ja silitimme. Niin vetoketju aukeaa yleensä oikealle päin!

Ommeltu!

Seuraavaksi ommellaan takakappale kiinni. Jos kaikki saumavarat ynnä muut ovat juuri oikein, takakappaleen pitäisi olla oikean kokoinen. Eli se vaan lätkästään tohon niin että on oikeat puolet vastakkain ja ommellaan kiinni mieluiten siltä puolelta, missä on vetoketju, nimittäin...

...vetoketjujen kohdalle ommellaan pienet edestakas-ompeleet, jotta se kestäisi paremmin.

Ommeltu pussukka, seuraavaksi saumurille!

Reunat huolitellaan.

JA TSÄDÄÄM. Pussukka on silitystä vaille valmis!

Vasemmalla juuri ommeltu ja silitetty pussukka, vieressä silittämättömiä muita yksilöitä.

Eikös ollut vain helppoa? JEE haluisin tehä näitä vaikka miljoonassa eri koossa! :P

Tilitys.

En ole pitkään aikaan pistänyt kuvia mun asuista joten ajattelin että nyt voisi sellasen tänne tyrkkäistä. Vähän niinku alkukevennykseks, koska tän kuvan jälkeen alkaa sitten melkonen tilitys ennenku katoon kokkaamaan spagettibolognesea.

Villatakki mummon vanha/toppi hennes/farkut only/naama sponsored by picasa. Nyt voitte valmistautua seuraavaan, ja äiti älä hermostu että taas se tyttö sählää.

Eli yksinkertaistettuna mä vihaan meidän koulua. Mä en halua mennä sinne, mua ahdistaa olla siellä enkä koe oloani mitenkään mukavaksi sitä ajatellessani. En tiedä mikä siellä varsinaisesti on vialla, mutta mä en toisaalta löydä oikein mitään hyvääkään. Ja hei nyt, en mitenkään yleisesti hauku meidän koulua, koska tää juttu kusee vaan ja ainoastaan mun omassa päässä ja ajatuksissa. Eli rakkaat pikkuiseni, jos luette tätä, älkää pelästykö ja lopettako kesken jooko!

Syy miksi menin tohon kouluun oli se, että luulin tän olevan mun juttu. Tavallaan se on edelleenkin, mutta toi koulu ei. Tykkään kyllä ommella ja näperrellä kaikenlaista, mutta toi opiskelu on kyllä mun mielestä ihan kauheeta. Mua masentaa iltasin ku tiiän että pitää mennä sen takia nukkumaan, että joutuu aamulla heräämään kouluun. Oon hirveesti miettiny että mitä teen ton koulun jälkeen, koska voin melkein vannoo etten tuu koskaan tekeen tota työkseni. En usko että mun innostus riittäis ompelemiseen joka päivä. Vaatekaupassa työskentely kyllä kiinnostais ihan hirveesti, mutta siihenhän ei edes tarvii tän alan koulutusta, vaan esim. kauppiksen. Eli aika turhat kolme vuotta siis.

Mä haluaisin tehä niin paljon juttuja mun elämässä, etten pysy enää itekkään mukana. Haluisin lukioon, haluisin kauppikseen, haluisin media-alalle, haluisin armeijaan, baarimikoks, poliisiks, haluisin ihan vaan perheen ja rauhallisen tulevaisuuden. Mahdoton yhtälö. (Tässä vaiheessa mulle iski niin kova nälkä että aloin tekemään ruokaa. Hyvä että teitäkin kiinnosti. :D)

Varmaan ainoo hyvä puoli siinä että kävisin tän koulun loppuun on se, että valmistuisin samaan aikaan lähes mun kaikkien turkulaisten kavereiden kanssa. Siihen se sit melkein jääkin. Tottakai se ois järkevintä, varsinkin ku oon nyt jo periaatteessa vuoden myöhässä mun opiskeluissa ja en lisää niitä vuosia haluis. Mutta kyllä tää vaan tuntuu turhalta. Jotenki semmonen olo että nää seuraavat kaks vuotta tuun vaan jumittaan paikoillani ennenku pääsen eteenpäin. En sitten tiedä onko se oikeasti sen arvosta että saan itelleni ammattinimikkeen.
Kamalaa tämä nuoruus.

Aurinko paistaa ja vettäkin sataa. Liian ristiriitaista kaikki. Huomenna luvassa vähän iloisempaa do-it-yourself postingia. :)

Viikkailua.

Mulla on ollut tämmöinen pieni raivaus mun kämpässä käynnissä. Täällä on ihan hirveesti edelleenkin tavaraa, ja uudet täydet Ikea-kassit oottaa jo että pääsis kirppikselle tyhjentymään. Vannoin just muutama viikko sitten etten enää kertaakaan varaa kirppispöytää ennenku mulla on ajokortti, mutta miten kävikään...Oon heittäny hirveesti kaikkee kamaa pois. Kirjahylly näyttää nyt jo tosi hyvältä, samoin telkkapöytä. Vielä olis vaatehuone vaatteiden osalta kesken, nimittäin eilen innostuin pyykkäämisen ohella viikkaamaan kaikki mun lakanat/tyynyliinat/pyyhkeet jne. uudestaan. En edes tiennyt että niitä on noin paljon! :D Kunhan saan koko kämpän siivottua ja kaikki on löytäny oman paikkansa, pistän vähän kuvia tästä. :)

 JEEEE. :D Teitä tuskin kinos mun lakanahyllyn sisältö tai järjestys, mutta siitäs saitte! Mun rakkaassa vaatehuoneessa ei muuten oo minkäänlaista valoa, ja olkkarin ikkunakin on just silleen että vaatehuoneen ovi on sen edessä. Eli pattitilanne ja siks laatu on tollanen nams. :D

Huomasitteko muuten että siellä on SYKSY!!! Ja tänään oli maailman kaunein aamu eikä mulla ollu kameraa mukana. Elämän pieniä iloja.

Hirveesti lukiolaisia!

Mä oikeesti ihan pelästyin kun kiiruhdin koulun jälkeen Suomalaiseen. Kello oli jo lähemmäs neljää, eli arvelin Hansan kyllä olevan täynnä porukkaa, mutta huhhuh mikä tuppaantuminen kirjakaupan oppikirjahyllyillä oli! Rakkaat lukiolaiset, teillä alkaa koulu huomenna, ei tullut mieleen hankkia niitä kirjoja aikaisemmin? :D Itselläni kävi melkoinen säkä: hakemaani matikankirjaa oli jäljellä tasan yksi kappale, jonka sain napattua itselleni! Vaikkei moni sitä uskokaan (kuten mä itse), mulla tosiaan oli ikävä matikan opiskelua! Ja se tulee tarpeeseenkin ainakin kun katsoin tota kirjaa...

kuva

Viikonloppu meni mukavasti kavereiden kanssa ja mökillä, tänään teki vähän tiukkaa herätä kouluun, varsinkin kun koko loppuviikko on 8-16. Onneks on autokouluu keskiviikkona, ees jotain kivaa (ja ekat ajotunnit ens viikolla!). Nii ja viikonloppuna on mun kaverin läksiäiset, kun se lähtee Kanadaan vaihtoon vuodeks. Yks mies meijän kiipeilyporukasta tippuu siis vuodeks pois. :(

kuva

Oon muuten huomannut että tää blogin kirjottaminen ilman pärstän näkymistä on ihan hemmetin vaikeeta! Eli jatkossa mun naama saattaa aina välillä pomppasta ruutuun. Ei kannata pelästyä. :D

kuva

Ainii. Ja se meijän matka ei toteudu ainakaan alkuperäsellä suunnitelmalla. Vois opetella oleen hiljaa ennenku kaikki on varmaa. :D Noh, ei se mitään koska ELÄMÄ ON IHANAAAA.

kuva

tällä postauksella ei taas ollu mitään ideaa, kunhan harmitti kun oli niin  tyhjää täällä ja teki mieli kirjottaa. jipii. niin ja kirjotin tätä postausta n. 4 tuntia.

Kaksi koulua.

Noniin, nyt on ekaluokkalaiset kivasti otettu kouluun vastaan, mutta tästähän se tutorointi vasta alkaa! Mieleen tuli eka päiväni että kuinka paljon mua jännittikään, kun ketään ei tuntenut eikä yhtään tiennyt mitä tuleman pitää. En tiedä kuinka monelle tulee yllätyksenä se että mua ei oikeestaan yhtään kinostais opiskella tätä alaa loppuun, koska en usko että tuun koskaan tekeen tätä työkseni. Mutta ainakin omat taidot karttuu nyt tässä niin niistä voi sitten nauttia myöhemmin. :)

Mulla tuli myös kova ikävä mun omia pikkusia sieltä yläasteajoilta. Mä rakastin olla tukioppilas, varsinkin kun oli niin ihana luokka huolehdittavana ku meillä! Mun pikku hobittiarmeija on mulle edelleen tosi rakas ja kaipaan ihan kaaamaaalaaastiii kaikkia! :( Mulla on yks tatuointikin suunnitteilla noita mun pikkusia ajatellen, mutta saa nähdä kuinka kauan siihen sitten menee...

Olin tänään muuten ihan yliahkera opiskelija ja tein ite pyttipannuu! Oli ihan kiva kokkailla pitkästä aikaa eikä käyny edes kovin kalliiks. Nyt nukkumaan, huomenna herätys 6.30 ja pirteenä kouluun! :)

Pikkumusta(tukka).

Voin sanoa että tänä aamuna vähän jännitti tuo kampaajalle meno! Onneksi hiuksieni katkoja oli kuitenkin kaveri eikä siis pelottanut niin paljon. Olin varmasti kovin kannustava asiakas kun katselin peiliin kauhistuneena koko ajan kun istuin värjättävänä ja kynittävänä. Kun ensimmäiset 20 cm hiustupot tippuivat lattialle, melkein tuli tippa linssiin (ja silmälasit nekin jäivät vahingossa kampaajalle). Lopputuloksesta tuli kuitenkin taas miljoonasti parempi kuin olisin osannut kuvitellakaan.

Kyllä tuntui meinaan oudolta koskea noihin. :D Ei ole takista enää, mikä on ihana asia. Ei tarvitse enää tuskailla että miten sen asettelis ilman että näytän ihan hevoselta (kuten eräs espanjalainen tuttuni totesi kertoessani millaisen kuontalon omistin ennen. "I could give u a carrot." Kiitos vaan.). Kotimatkalla mietin vielä että mitäköhän sitä tuli tehtyä mutta katsoessani kotona tätä peilistä tuli hyvinkin omanlainen olo. Tarkoituksena on kuitenkin tästä lähteä kasvattamaan, mutta mistäs sitä tietää jos vaikka tähän lyhyeen malliin ihan rakastun...

Mutta hei, mitäs tykkäätte? :) Huomasin muuten että on hemmetin vaikeaa kuvata etuhiuksia ilman että pärstä näkyy. Ja päivän pannukakkumakuna oli tänään mustikka.

Hiuskriisi.

Kaverini avasi juuri oman kampaamon Turkuun ja olenkin viemässä päätäni sinne hoivaan maanantaina. Väri pysyy samana tuttuna ja turvallisena tummanruskeana, mutta ongelmana onkin on se, että tarkoituksenani olisi leikata hiukset ihan lyhyiksi, enkä tosiaan tiedä millainen malli mulle sopisi. Lyhyimmät hiukset mulla on ollut joskus ala-asteella, ja nekin oli polkkamittaiset. Nyt pitäisi leikata ehkä vielä lyhyemmiksi. Syy tähän radikaaliin pakolliseen muutokseen löytyy viime syksyltä, kun koin suuria muutoksia elämässäni ja purin ne kirjaimellisesti hiuksiini. Ensin tuli piilokalju toiselle puolelle päätä, ja sitten lähti hiukset toiseltakin puolelta. Ilman minkäänlaista koulutusta hiusten pätkimiseen mulla ei ole, joten kovin kaunista jälkeä ei Fiskarseilla ja Anttilan halppisohennussaksilla ja partaterällä saanut aikaiseksi. Latvat olivat kärsineet jatkuvasta vaalentamisesta ja siten taas yhtäkkisestä tummentamisesta, joten tukkalääkäri oli paikallaan. Suurin osa pituudesta lähti jo kesäkuussa, mutta nyt kun keesijäännökset vat kasvaneet ihan siedettäviin mittoihin, olisi tarkoitus leikata takiskin samaan pituusluokkaan.

kuva

kuva

Kuten jo edellä mainitsinkin, en tiedä yhtään mikä haircut lärviäni imartelisi. Tässä olisi pari mitä olen itse katsellut, mutta jooko auttakaa ja pistäkää vaihtoehtoja kommenttiboksendaaleniin. Ainakin ne ketkä tietää miltä mun pärstä näyttää ja muillekin jotka haluaa. Kriteereinä siis että ne on lyhyet, ei kuitenkaan siilipituiset, noin kaulan/niskan puoliväliin. Väri pysyy tummana. Niin ja vinosta otsiksestani en luovu, on kovin rakas. Kiitän. :)

Pannargei

Mulla on joku ihme pannari- ja lettuvillitys menossa, oon tehny nyt ties kui monena iltana ja aamuna itelleni plättyjä. Rakas äitini lahjoitti mulle hyvän ohjeen silloin kun muutin ekaan kämppääni, ja sen avulla olen taikinat tehnyt (tosin lisään pikkuisen myös sugar lisäämään makua, hihhih). Eilen aamulla tein ihan ekaa kertaa banaanipannareita, ja nomnomnom. <3

 Tällä taikinalla mennään! Makuja voi lisäillä oman mielen mukaan. C:

 Näyttää aika mielenkiintoselta...

 ...mutta kyllä niistä tooosi hyviä tuli!

 Kun syön vain itse näitä, puolitan taikinan. Paksuja pannareita tulee n. 4 puolitetulla ohjeella.

 Panostin ja kävin eilen ostamassa myös vaahterasiirappia, ihan vain tätä varten! :) Rökittää kyllä hillot ja sokerit ihan mennen tullen.

 Voilà!

Pakko muuten antaa propsit meijän lähi k-kaupalle, aikasemmin bongasin sieltä biohajoavat hedelmäpussit (jotka näytti ihan koirankakkapusseilta) ja nyt näin kassalla myös biohajoavat muovipussit! Noi tuntuu yleensä hajoavan käsiin mutta ihan hyvin tuntui kestävän. Päivän hyvä työ tehty! :)

Taidankin tästä mennä tekemään täksikin aamuksi pannukakkuja...hups.

Yöhyppelyä.

Mä rakastan käydä öisin kävelemässä kaupungilla! Sillon ei oo turhaa liikennettä eikä ylimääräisiä ihmisiä kyttäämässä ja kaikki asiat näkee muutenkin ihan eri tavalla. Turku on aivan ihana öisin, varsinkin jos ei kävele ihan ydinkeskustassa. Jokiranta ja kaikki mäet ja yleensäkin korkeat paikat on aivan ihania yöisin kun valoja on joka puolella ja silti on kovin rauhallista. :) Nukkuva kaupunki.

 Tähän kulttuuripääkaupunkijuttuun liittyen koko Turku on täynnä tollasia ihmisenkokoisia hylkeitä (?) joilla on kala suussa. Niitä on eri väreissä ja kuoseissa ainakin ihan keskustassa, jokirannassa ja satamassa päin. Pelästyin ekan kerran ihan älyttömästi kun pyöräilin yöllä satamaan päin ja yhtäkkiä siinä vieressä seisoi tommoinen. Mutta ihan söpöjähän noi on. :P

 Oon aina halunnu ottaa tällasen kuvan tietä pitkin! Onneks ei oo busseja liikkeellä öisin, muuten ois tullu kokovartalopläts.

 Satamassa päin on tollainen ihan järjettömän kokoinen puinen päivänkakkara, minkä päälle pääsee istumaan (en kyllä tiiä onko se sallittua?). Kun me istuttiin siinä yöllä, yhtäkki huomattiin että siinä vieressä meni joku ihan kissannäköinen otus, mutta huomattiinkin että se oli CITYKETTU (alempi kuva!!). En ole ikinä nähnyt sellaista ja siitäpä olinkin innoissani! Ainakin siihen asti kun se tuli ihan meidä lähelle, huomas mun nurmikolle jätetyn käsilaukun ja ALKO SYÖMÄÄN SITÄ. :DD Saatiin kyllä hyvät naurut! Myöhemmin törmättiin samaan kettuun enemmän Turun linnan lähistöllä ja katsoi meitä kyllä nokkaansa pitkin kun keskeytettiin sen ruokailuhetki...nyt on pikkuruiset hampaanjäljet toisessa sivussa. :D