Hetki jolloin olin onnellinen että elän. |
Ja se turvallisuus. Maassa, jossa prostituutio ja huumeet on täysin arkinen asia, varsinkin Amsterdamissa, sai kulkea ihan huoletta öin ja päivin, pelkäämättä että joku raiskaa sut tai yrittää ryöstää sut. Asia saattaa olla eri yksin kulkiessa, en tiedä koska en missään vaiheessa joutunut olemaan yksin. Kaikki osas englantia ja autto jos apua tarvitsit. Jopa pulsut (joita en muuten nähnyt kuin ehkä pari) osas täydellistä englantia ja oli ystävällisiä. Niin ja sekin, siellä ei oikeesti olla julkisesti humalassa. En nähnyt varmaan ketään oikeasti kännissä olevaa ihmistä koko matkan aikana. Ja kaikkialla oli siistiä, kukaan ei heittänyt roskia maahan ja sait kävellä ilman pelkoa että astut niihin Suomessa jalkakäytävät aina valtaaviin koiranpaskakasoihin. Tai oksennukseen.
Mulle ei oo koskaan ollut ongelmana kävellä yksin yöllä baarista/kaverilta kotiin. Ei ikinä. Tänään kävelin n. 200 metrin matkan ja joku likanen, jumalattomassa kännissä oleva vanha äijä alko huutelemaan mulle jotain ja lähti lopuks juokseen mun perään. En oo ikinä varmaan pelännyt näin paljon. Varsinkin kun pääsin just ja just rappukäytävään sisään ennenku näin sen kääntyvän meijän sisäpihalle. Mä tärisen vieläkin.
"How far we travel in life matters far less than those we meet along the way." -unknown |