Oh myy good.

Steve Kardynal. Tätä heppua ei voi katsoa nauramatta. :D Ihan oikeasti, kellä voi olla noin paljon pokkaa (tsek esim. "Born this way" -video. MITÄ IHMETTÄ. Voin vain kuvitella millasia ton lapsista tulee. :D Mutta joo, tässä postauksessa ei ollut mitään muuta ideaa kun pistää teidät kattomaan tän miekkosen videoita. Ja nauramaan. Vedet silmissä. Höhöhö.

Mun lapsuus loppui lauantaina.

Me käytiin lauantaina katsomassa viimeinen Potteri. Ensimmäinen osa viimeisestä leffasta oli jo niin surullinen, että varauduin toiseen osaa enkä meikannut ollenkaan koko päivänä. Onneksi oli kuitenkin 3D-lasit päässä (lupaan etten enää koskaan dissa kyseistä elokuvamuotoa), eli kukaan ei leffateatterissa huomannut sitä vesiputousta mun naamalla. Päällimmäinen ajatus koko leffan aikana taisi olla vaan että tähän se kaikki nyt loppuu. 

kuva

Mun koko lapsuus on pyörinyt J.K. Rowlingin taikamaailman ympärillä. Leikin Barbeilla Tylypahkaa, ja kavereiden kanssa kiisteltiin siitä kuka on leikkiessä missäkin tuvassa (kun kukaan ei halunnu olla pahis ja luihuisessa). Mä ompelin oman kaavun, tein hatun ja taikasauvan ja omia velhorahoja; ostin "oppikirjoja" ja tein ite pergamenttia. Tein itelleni tosi hienon Nimbuksen, mutta se ei lentänyt oikein kunnolla. Mikä pettymys.

kuva

Yks mun elämän ehdottomista kohokohdista oli se kun kasi- ja ysiluokan välisenä pääsin Englantiin kielimatkalle. King's Crossin asemalla pääsimme käymään laiturilla 9 3/4, Oxfordissa vierailimme oikeassa Tylypahkassa, yliopistolla, missä koulun ulkokuvaukset on kuvattu. Lewesissä oli muutama pikkupuoti, jotka näyttivät ihan siltä kuin ne olisi tuotu sinne suoraan Viistokujalta. Yhdestä pikkupuodista ostin säiliömustekynän, ihan vain sen takia että voisin kirjoittaa päiväkirjaa samantapaisesti kuin Potterissa. Pakkomielle? Ehkä vähän.

kuva

Sitten joskus kun mä saan lapsia, mä aion lukee niille iltasaduks Siuntio Sulosäkeen tarinoita. Ja kun ne kasvaa vähän isommiks, mä lainaan niille kirjastosta Harry Pottereita. Ja kun ne on tarpeeks vanhoja ymmärtääkseen, että elokuvat on elokuvia, mä annan niiden katsoa kaikki HP:t. Mun elämästä tämä taikamaailma ei nimittäin tuu katoamaan koskaan..

kuva

Otsikkoon liittyen, mulla alkaa autokoulu huomenna. Pelottaa, jännittää, ahdistaa.

Miks kukaan tekee tällasta?

Mulla on ollu ajatukset ihan sekasin nyt pari päivää. Yks kaveri totes jo Facebookissa, että 2012 lähestyy. Miks kukaan haluaa tappaa ketään? Kuulin tästä Norja-tragediasta iltana, jolloin meidän piti pitää hauskaa kavereiden kanssa ja nauttia elämästä. Samana iltana en tuota oikein kunnolla vielä käsittänyt, mutta nukkumaan mentyäni en saanutkaan unta kun yhtäkkiä vain mietin ja mietin. Olen viettänyt kauhun hetkiä nyt tässä pari päivää, kun kaikkia norjalaisia kavereitani ei ole paikalla näkynyt. Nyt vain toivon ja pyydän, että heillä olisi kaikki hyvin. Mä itse en voi vieläkään sisäistää tota kuolleiden lukumäärää, ja mua oksettaa kun katson sen tappajan kuvaa, koska tunnen niin suurta ymmärtämätöntä vihaa tällä hetkellä.

Rest in peace.

Who's gonna save the world tonight?

Moi, onko ihan normaalia alkaa itkemään kun näkee musiikkivideon jossa juoksee koiria pelastamassa ihmisiä? En tiedä, mutta kaunista.

Mulla tuli ikävä meidän Pepiä ja Lupua, joka on jo päässyt pilvien päälle nukkumaan. <3

Kiipeilyä.

Tästä lähtien kirjoitan naamattomana. Olen miettinyt tätä jo pidemmän aikaa, ja koska kirjoitan jo väärällä nimellä, mietin että miksipä sitä enää naamansakaan näyttämään. Lisäksi haluan pitää kaverini anonyymeinä elleivät he itse välttämättä halua naamaansa täällä näyttää. :) Muokkailin ja poistelin siis eilen aamulla postauksia, joissa naamani näkyy, koska tunnen että en voi kirjoittaa täysin vapaasti jos pärstäni paistaa jokaisessa kuvassa. Tuskinpa tästä ainakaan haittaa on. C:

Eilen koitti myös vihdoinkin odotettu päivä ja menimme kavereiden kanssa kiipeilemään! En tajua miksi, mutta mulla oli voimat tosi lopussa ihan alusta asti (varmaan, koska olin juuri ennen kiipeilyyn lähtöä raahannut 20 kilon säkin kamaa kirpparille. ...kävellen.) niin en saanut ihan kaikkea irti tällä kertaa. Jaksoin kuitenkin jonkun verran, tosin hieman otti päähän etten päässyt yhtä seinää ylös asti minkä viimeksi pääsin. Mutta hurjan kivaa oli kuitenkin!

Tarkoituksena mulla oli että kiipeilyn jälkeen suuntaan kotiin juomaan protskupirtelöt ja leikkimään urheilijaa, mutta sen sijaan meidän kolmen pyörät ja yhden jalat suuntasivat kohti lähintä Mäkkäriä. Se siitä lihasten kasvattamisesta. :D Viihdyimme kiipeilemässä reilun kaksi tuntia ja sen jälkeen Mäkissä vielä varmaan lähemmäs tunnin. Voin kyllä sanoa että kaikki oli aika väsyneitä... :D

Turun Kiipeilypalatsin sivut löytyvät täältä. Tänään illalla tiedossa illanistujaiset pienellä porukalla mun luona. Toivottavasti tulee nätti yö niin ehkä eksytään uloskin! :)

Mulla on muuten nyt jo lähemmäs viikon ollut ihan kamala ikävä mun entiseen lukioon, mun luokkalaisia,  sitä rakennusta ja oikeestaan jotenkin koko fiilistä siitä että hei mä oon lukiolainen. Oon kyllä useestikin harkinnut sitä että menisin amiksen jälkeen vielä lukioon, varsinkin kun tässä mun lähellä vielä ois yks ilmasutaidon lukio, niin sais sieltä vähän eri alalle ponnahdusta kun tästä mun nykyisetä alasta. Toisaalta joo, siinä menee kolme vuotta hukkaan, mutta meillähän on vaan yks elämä niin miksen ottais siitä kaikkee irti? Ei mulla ole mihinkään kiire. :)

Ohops.

Tänään oli niin nätti ilma että päätimme jättää Kiipeilypalatsissa hikoilun huomiseen ja hikoilla sen sijaan biitsillä. Jouduimme tosin joidenkin (lentävien) muurahaisten piirittämäksi eli rantareissu jäi vain parin tunnin pituiseksi. No mutta, huomenna sitten sinne kiipeilemään ja kuvia!

Tilasin muuten taas lisää vaatteita (hups), mutta MicMacissa oli niin mahtavat alet että en vain voinut jättää väliin! Lisäks en omista minkäänlaista huputonta kollaria, eli syksyksi tämä on varmasti ihaana!

kuva

Tuollaisen tilasin! Aluks mietin että onko toi teksti vähän tymä, mutta näytti niin mukavan lämpöseltä ja pehmeältä että annoin olla. Ja hintaakin oli vain vajaa 10 euroa!

kuva

Tilaukseen lähti myös tämä, tosin ei mulle. ;) Mutta eikös ookki komija (huppari, ei JVG-mies) !

Näin muuten unta että äiti halus viedä mut matkalaukkuostoksille! Ehkä se ennusti jotai että oon lähössä pian matkalle!....not.

Vihdoin aamun auringossa sinä olet minun kainalossa.

Huhhuh, nyt on viimeinkin ensimmäinen kassillinen roudattu kirpparille! Alkuperäinen suunnitelma tälle päivälle oli että herään yhdeksältä ja kymmeneltä kirpparille. Uni kuitenkin maittoi hieman pidempään parvekkeella nukkuessa. Puoli kahdelta olin kuitenkin saanut hyllyn täytettyä, ja huomenna vien lisää tavaraa, kun tajusin miten tyhjäksi paikkani jäi. :)

kuva

En ole käynyt kertaakaan kaupassa sen jälkeen kun tulimme vanhemmiltani takaisin Turkuun. Eli olen käytännössä elänyt tyhjällä jääkaapilla viimeiset 5 päivää. Eilen ostin kengät ja tänään Pupulandiaa ja Colour Me:ta lukiessa löysin seuraavan kuolaukseni kohteen. Aivan upea värityskirja! Terapeuttista ja rentouttavaa muutenkin. Mulla on ensikuussa synttärit eli kaverit nyt kuulolle! Jossen saa tuota säälittävää 17 euron kassaa kerättyä elokuuhun mennessä (mikä on kyllä hyvin todennäköistä tällä kulutuksella...) voitte tehdä mulle ylläripyllärin! Tosin se ei ehkä oo enää ylläripylläri kun mainostan sitä mun blogissa, mutta ei ole niin nöpönuukaa, eihän?

Voin muuten kertoa että Turun linnan seiniä ja muureja pitkin kiipeäminen keskellä yötä on aika jänskää! Enkä edes pudonnut!

Heräteostos?

EI, tein sen taas. Mulla on selvästikin joku shopaholic-syndrooma tai joku. Aina, kun mulla on rahaa, mä hamstraan sitä ja tingin ruuasta ynnä muuta. Ja sillon kun ei olis rahaa tuhlattavaks juurikaan (esim. nyt, kun opintotukee ei tule ja yhen kuukauden pikkupalkalla pitäis pärjätä koko loppu kesä) MÄ VAAN TÖRSÄÄN. Onneks on vähän noita hamstrauksia kuitenkin, että saa tätä osteluhimoa vähän tyydytettyä. Tämänpäiväisen ostoksen pistän sen piikkiin, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tunne näiden Adidaksien kanssa oli melkein samanlainen kun maaliskuussa ostamieni pinkkiturkoosimustavalkoisten Nike Airien kanssa. Shoppailukaverini ei ollut ihan yhtä innoissaan siitä että ostin melkein 60 euron kengät n. 7 minuutissa...

 Aaa nää on niin ihanat! Oon tosi pitkään halunnu tennarit ja nää oli niin ihanan värikkäät (myös seuralaiseni sanoi näitä hienoiksi ennen kuin ostin nämä, sen jälkeen tuli lähinnä mulkoilua ja pään pudistelua...) ja pehmeät sisältä. Lisäks tää kuosi on iihana!

 

Siinä on tommosia vähän niinkuin maaliroiskeita tolla samalla oranssilla värillä mitä noi narut ja sisus on!

Koska olen kova huijaamaan myös itseäni, perustelin kaupasta ulos uudet kengät kainalossani kävellessäni, että tarvitsin salikengät. Jeps, meikä voitti salilahjakortin Kuntokeskus Nautiluksesta. Kävimme heti InterSportissa vierailun jälkeen noutamassa kyseiseltä salilta lahjakorttini ja sainpahan vielä lahjoittaa kokeilukäynnit kolmelle kaverilleni! Tutustuimme saliin muutenkin ja paikka oli kyllä tosi houkuttelevan näköinen! Paikka oli henkilökunnaltaan ja laskutusvaihtoehdoiltaankin kovin luotettavan ja rennon tuntuinen, eli saatan vihdoinkin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja hankkia salikortin! Seinäkiipeilyn ohella (huomasin että mulle on kehittynyt reisilihas vasempaan jalkaan!) saattaa kuntoni nousta sen verran, että armeijakin voisi olla taas tähtäimessä!
P.S. Saatan ensi kerrallam, eli keskiviikkona, ottaa kameran mukaan Kiipeilypalatsiin, sain houkuteltua sinne taas uusia ihmisiä kokeilemaan tätä ihanaa harrastusta! Kuvia siis mahdollisesti tulossa ensimmäistä kertaa! :)
Nyt palaan halailemaan kenkiäni. <3

Kesäloma aah.

OON HENGISSÄ. Viime viikot on mennyt siellä sun täällä reissatessa eikä hirveesti ole koneen äären ehtinyt/tehnyt mieli istahtaa. Tajusin tänään että eihän tästä lomastamaan enää kauaa ehdi nauttimaan. Tai nauttimaan ehtii kyllä, mutta aikaa on vähän. Vielä haluaisi tehdä kaikenlaista ja nauttia lämpösistä päivistä rakkaiden kanssa. Paras kaverini palasi viime viikolla vuoden vaihdosta ja pari uutta tuttavuutta on lähdössä syksyllä. Niinpä haluan nauttia ajastani kaikkien kanssa nyt, tämä vuosi nimittäin opetti sen miten toisesta ihmisestä voikaan olla riippuvainen. Ihanaa kuitenkin saada ystäväni takaisin kotiin ja vielä ihan ehjin nahoin.
Tähän mennessä tämä kesä on kyllä ollut yksi parhaimmista.

Huomenna alkaakin sitten taas kirppistely pitkästä aikaa, ja tuo mukanaan toivottavasti vähän täytettä tohon ammottavaan aukkoon mun pankkitilillä...

Päivän itkuannos saatu.

Tämä oli kaverin seinällä facebookissa ja voi jestas miten joku video voikin liikuttaa näin paljon. Saan itse olla onnellinen siitä että omat läheiset ovat turvassa eikä tarvitse ikävöidä ja pelätä koko ajan. Tämä video lisäksi taas vahvisti mun halua mennä armeijaan, mutta saa nähdä miten käy... :)

Chaa-ching!

Tili tuli, tili meni. Eikös se niin aika usein kuulu? No onneks ei ihan kokonaan mennyt, koska meijän tilipäivä sattui just alennusten keskelle. Satku sinne kuitenkin uppos. Työt on siis vihdoinkin ohi ja nyt on aika nauttia kesästä.

 Cruel Agessa olin jo pidemmän aikaa katsellut tätä RÜTMEn toppia, ja nyt sen vihdoinkin ostin!! Tossa on yli-isot kädentiet ja muutnekin toi on ihanan vilponen, täydellinen kuumiks kesäpäiviks! Lisäksi ostin noi Onlyn farkut, joita mm. Mungolifen Anna ja TFFL:n Meri ovat hehkuttaneet. Tosi ihanat jalassa, tosin noi saa odotella vähän viileämpiä säitä vielä.Näiden lisäksi ostin vielä harmaan pitkähihaisen Ginasta, mutta unohdin ostaneeni koko paidan (mikä harkitsevaisuus?) joten kuvakin jäi.

 KappAhlista mukaan tarttui vihdoinkin se täydellinen laukku, jota on etsitty jo toista vuotta. En ikinä oo omistanu tollasta "naisten laukkua", ja ihmettelinkin koko eilisen päivän että miten tilava se onkaan! Toivottavasti tämä kestää käyttöä!

 Vihdoinkin ostin jonkun kivanvärisen kynsilakan! Seppälästä tarttui mukaan alle kahdella eurolla. Tosin pelästyin aluksi tota väriä kun kotona kokeilin, nimittäin lopputulos näytti siltä kuin olisin pitänyt palavaa tupakkaa joka sormen välissä viidenkymmenen vuoden ajan. Tein tohon kuitenkin kuvioita punaisella lakalla niin nyt näyttää ihan kivalta jo. :)

Turussa uudeksi rakkauskaupaksi Cruel Agen rinnalle on noussut pikkuruinen Ainoshop, jonka hyllyt notkuvat kaikista ihanista pikku sisustusjutuista sekä kaikesta turhasta, mitä vaan haluaisi sinne omaan kotiin. KAuppa on ihanan tuoksuinen ja sisältää kaikkea fiftaritapaista kamaa, joka muhun iskee heti. Hillitsin itseni siellä käydessä ja ostin vain tuon Pilehile-teen, jota olin tuoksutellut jo aikaisemmin. Elättelen yhä toivoa siitä, että saisin sen uuden kämpän jostain, joten en tähän nykyiseen kämppään hirveästi enää panosta. Teedipperi (en edelleenkään tiedä mikä ton oikea nimi on) on Indiskasta.

Tällaisia, Nellyn superalet vielä houkuttelis mutta ehkä voisin säästää nyt nää loput rahat kummiskin. :)

3 x 365.

Tänää (2.7.2011, kello löi just noi!) on tasan kolme vuotta siitä kun lähin Britteihin. Ja mun elämä muuttus ja löysin mun kodin. Ikävä.
Tän postauksen tarkotus oli lähinnä esitellä kaikkii jutskii mitä mä ostin eilen ku palkka kilahti tilille, mutta nyt meni vähän siihenkin into, kun huomasin mikä päivä kilahti kalenteriin. Aika uskomatonta että mä edellee myös muistan sen yhen katseen siltä yheltä pojalta sen yhen alikulkutunnelin vierestä sieltä Oxfordista. Miten tommoset asiat ees voi jäädä muistiin? Ja miten tällanen järjetön ikävä voi iskee tosta noin vaan.
En tiedä tuunko koskaan muuttamaan Britteihin, koska mun elämä on aika asettunut nyt tänne. Mun tosi monet "nuoruudenhaaveet" on muutenkin muuttunu aika lyhyessä ajassa, kun oon alkanu katselee elämää ihan toiselta suunnalta. Elämän arvostaminen ja pienistä asioista nauttiminen on saanu mut unohtaa nii monta asiaa puolen vuoden sisään, että en ees muista niitä kaikkia enää. Britanniassa tuntuu olevan koti, mutta se saattaa jäädä haaveeksi vain sen takia, että perhe ja ystävät menevät etusijalle.
Tosin mulla on tullut ihan erilaisia haaveita, ehkä jopa helpommin toteutettaviakin. Siisteintä on kuitenkin että olen vihdoinkin oppinut nauttimaan jokaisesta pienestäkin hetkestä harkitsematta. Ihana tajuta että elämä taitaa oikeesti olla ihmisen parasta aikaa.

Jeps, se ostospostaus taitaa tulla myöhemmin. Nyt nautin vain tästä hetkestä, Britannian muistelusta ja hetkessä elämisestä.