31. joulukuuta 2011

En kehdannu tehä tätä fbssä eli olen nolo ja teen sen täällä.

Vuonna 2011 olen...
[x] ihastunut
[x] seurustellut
[x] eronnut
[x] rakastunut
[x] vaihtanut kaveriporukkaa
[ ] muuttanut
[x] saanut kokeesta 10
[x] kieriskellyt lumihangessa
[x] laulanut suihkussa
[ ] laulanut karaokea laivalla/baarissa tmv
[x] matkustanut yksin junalla tai lentokoneella
[x] tehnyt jotain niin noloa etten haluaisi edes muistella sitä
[x] valvonut koko yön
[x] ollut häissä
[ ] ollut hautajaisissa
[x] ollut ulkomailla
[x] ollut kuumeessa
[ ]ollut sairaalassa
[x] ollut hammaslääkärissä
[x] katsonut Titanicin
[ ]...ja itkenyt sitä katsoessa hillittömästi
[x] käynyt elokuvissa
[ ] nukkunut teltassa
[x] saanut ainutlaatuisia ystäviä
[x] tehnyt jotain laitonta
kuva
UPEAA UUTTA VUOTTA 2012 JOKAISELLE!

20. joulukuuta 2011

Katjan levyjulkkarit Suistolla.

Se oli yksi upea ilta. Paljon itkua ja naurua, eniten kuitenkin suu auki möllöttämistä ja kylmiä väreitä. Tää tyttö on tähti. <3
Niin ja saatoin tosiaan ajaa ojaan ton keikan jälkeen. Autosta puskuri mäsäks mutta ite selvisin pelkällä paniikkikohtauksella, ja onneks olin jo melkein kotona niin apu tuli pian. OLI KUMMISKIN UPEA KEIKKA, ja se on tärkeintä. :D
MySpace
CD Baby täältä voi ostaa myös albumin!!
Facebook

13. joulukuuta 2011

DIY Tiivitaavi.

Se on valmisvalmisvalmis ja lämmin ja ihana ja oon teletappi. :D

Loppuhinnaks siis tuli 28 euroa, eli n. alle kolmasosa "oikeen" hinnasta. Tosin se tekstin tekeminen tohon sivuun menee luokkaan ikuisuusprojektit  koska halusin ton äkkiä päälle. :D Ehkä saan tehtyä sen vielä tän koulun aikana (tai sitten en). ENIVEIS jos viel tänä talvena pääsee laskettelemaan niin ei tuu kylmä ja muutenkin tossa on kiva köllötellä, eli jeeeeee päivän joululoman asu on tässä!

Ainii ja tää kuva on siks niin ylimuokattu että oon digikuvauksen(lomakuvienkattelu)tunnilla ja esitän että teen jotain.

12. joulukuuta 2011

Ihan uskomattoman hyvä maanantai.

Aamu alkoi myöhäisellä herätyksellä, heti sen jälkeen Pariisin Kevään uuden biisin ensisoitolla, koulumatkalla mua käveli vastaan säteilevä mummo joka toivotti "siunausta nätille tytölle", koulussasain farkut melkein sovituskuntoon ja kotona odotti hyvä ruoka. Katsoin itseäni äsken peilistä ja mä hehkun. Onko väärin tuntea onnea näin pian sen menettämisen jälkeen? Jos on niin taidan olla helvetin huono ihminen.
Se tunne kun sanat iskee suoraan sun elämääs.

8. joulukuuta 2011

Kangaskassi.

Joulukortit pitäis lähettää tässä viikon sisään enkä ole vieläkään tehnyt niitä, pitäisikö huolestua? En ole kuitenkaan ihan hyödyttömänä ollut, tein tänään meinaan jotain tosi kivaa ja kätsyä ja helppoakin vielä!

Tähän kangaskassiin käytin seuraavia kamoja:
- kaapinperälle unohtunut musta liian pieni lakana
- kontaktimuovia
- kangasväriä ja joku millä sitä tuputat, esim. vaahtomuovinpalanen

 Itse kangaskassin ompelin tänään aikaisemmin päivällä koulussa. Kotiin päästyäni avasin Paintin ja kirjotin ylläolevan tekstin. Jos haluaa tulostaa suoraan kontaktimuoville, teksti kannattaa kääntää jo Paintissa väärinpäin. Leikkasin muovista A4-kokosia palasia ja tulostin suoraan siihen paperiselle osalle.
 Kun muovit irroittaa, saa kätevät sabloonat tota värittämistä varten. Länttäät ne mukavaan kohtaan ja sitten  alat vaan tököttään tota väriä. Itse laitoin sitä tollaselle pahvilautaselle, siitä sitä sitten saa pikkusia määriä kerrallaan. :)
 JEEEEE. Sitten annetaan vain kuivua!! Ja kauan! Lopuks silitellään että se väri pysyy varmasti kiinni.
 Niin ja koska kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini, revin tietty noi muovit pois jo parin tunnin jälkeen. MUTTA EIKS OO HIENO. Nyt annan sen kuivua yön yli rauhassa niin huomenna on hiano kassi kun illalla kaupungille lähdemme!

JEE JOULULAHJAIDEA. :)

6. joulukuuta 2011

Onnea itsenäiselle Suomelle!

Ilman heitä,selvinneitä, jostain sieltä,
puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
arkipäivä olis kuudes joulukuuta.

3. joulukuuta 2011

Mutta harvemmin kuitenkaan.


On kaunis lauantai ilta,
täällä takana Jumalan selän,
tämä kartalla pieni musta pilkku,
herää horroksestaan.



Kerrostalojen valot,
moottoritien huminaa,
kaikuja rappukäytävästä,
lehtien havinaa.

Tänään lähden ulos,
juovun olen onnellinen,
pöytien iloiseen nauruun,
heittäytyen. 

On kaunis lauantai-ilta,
hän tanssii ja musiikki soi,
on arki kaukaista unta otan irti minkä voi.


Ja hetkeksi herää tunne,
tapahtua voi mitä vaan,
mutta harvemmin kuitenkaan,
planeetat suistuvat radoiltaan. 

Minä tunnen, tämän paikan,
tiedän tarkalleen,
mitä tapahtuu seuraavaksi,
ja mitä sen jälkeen.

Herään, joka aamu,
kaikki on ennallaan,
ja viikko, se vierähtää hitaasti.

1. joulukuuta 2011

Hoppain.

Hohoi, olin just koulussa puoli kuuteen asti ja kaikenlisäks viel ihan vapaaehtosesti! Kävin eilen kaverin kanssa vähän Jättirätissä shoppailemassa ja nyt vihdoinkin sain alotettua kauan suunnitellun projektin jonka saan toivottavasti ennen joulua valmiiksi!!
Jotkut varmaan muistavat kuinka kauan sitten himosin hulluna sinistä Jumpinia. Kyseinen haalari ois maksanu postikuluineen reippaasti yli 100 euroa, ja sydämeni särkyi. Eräs kaunis päivä selailin kuitenkin koulussamme Modaa, ja hokasin sieltä overallin kaavat. Pikkuisen niitä jouduin muokkailemaan mutta hyvät tuli ja tänään vihdoinkin pääsin leikkaamaan palaset!
Jättirätissä ei juuri tuonväristä vaaleansinistä collegea ollut, enkä fleecestä halua kyseistä kledjua tehdä. Silmään pisti kuitenkin melkein heti tuo liila kangas, johon löytyi vielä lahkeita ja hihansuita varten täysin samanvärinen resori. Paremmin ei olisi voinut käydä. Keltavihreän trikoon löysin myös, sitä tungen siis hupun vuoreksi sekä taskunpusseiksi. Haalariin tulee myös vetoketju ihan tonne ylös asti, eli että hupunkin saa kiinni. Niin ja koska tää on näinkin täyskopio Jumpinista, tarviihan tää myös jotan tekstiä itteensä. Koska rakastan niin paljon ruotsia, kyllähän tästäkin piti vähän ruottalainen tehdä; jalan sivuun ompelen tekstin hoppain.
Tiekste muuten mikä tässä koko hommassa on parasta? Haalarin hinnaks tulee n. 30 euroa. In your face bitches.
Katotaan ja päivitellään miten projekti etenee! Pitäiskö mun muuten huolestua siitä etten oo vieläkään alottanu joulukortteja...?

29. marraskuuta 2011

Täyttä häkää täyttä ikää.

Okei, mun pitäis ehkä oikeesti ryhdistäytyä tän blogin kanssa. Tästä saan kuitenkin voimaa ja jonkunlaista turvaa minkä olen nyt kuitenkin karskisti jättänyt taka-alalle. Jatkossa yritän palailla taas samanlaiseen tahtiin mitä joskus alkusyksystä oli. :)
Musta tuntuu jo siltä että nyt on itkut itketty ja on aika jatkaa eteenpäin mun elämässä. Oon vasta vihdoin tajunnu mihin kaikkialle mulla on nyt ovet auki ku olen täysikänen, muuallekin kun baariin ja kuskin paikalle. Eilen mulle tuli jälleen hirvee ikävä Brightoniin ja samantien koin melkosen oivalluksen kun tajusin että vihdoin voin ite tilata sieltä hotellihuoneen ja matkustaa pois vaikka samantien. Voin myös vaihtaa kämppää sitten kun tämä alkaa tursuun muistoja yli, voin hakea töitä ja vihdoin myös ehkä saada työpaikan, ainakin helpommin kuin ennen. Ensimmäistä kertaa allekirjoitin  myös itse koulukuvauslappuni, koska huoltajan nimeä ei enää 18-vuotias tarvitse.
Saunoin erään toisen 18-vuotiaan kanssa perjantaina 3 tuntia ja juttelimme niitä näitä, seuraavana päivänä tajusimme että hemmetti mehän päästään baariin MOLEMMAT, ja lauantai-ilta olikin piristävin kahdeksantuntinen ehkä pitkään aikaa, vaikkakin Twilightiin rahojen sijoittaminen oli täys moka, samoin kuin ne melkein kahdeksan euroa maksavat minttukaakaot. Mutta ilta oli ennen kaikkea tanssimista, margaritoja, huomiota ja ennen kaikkea ystävän kanssa elämästä nauttimista. Juurikin tätä kaikkea mä olen sinkkuudessa kaivannut. Ja juuri tätä mä nyt tarvitsen.
Lohduttavaa on se että tällä hetkellä kahdeksan kuukauden päästä olen toivon mukaan Tomorrowlandissa hyppimässä ja nauttimassa kesästä. Kesä meni niin hyvin, miksei menis seuraavakin?

22. marraskuuta 2011

The beating of a million drums!!

Ai ulkomaille vai? Ai Ruottiin vai? Ai maaliskuun toine päivä vai? AI JUSTICEN KEIKALLE VAI!!?!

21. marraskuuta 2011

Mun bloggausinto palas hetkeks...

...mutta katos samantien.
Mun tekis mieli vuodattaa tänne kaikki, sanoja ja tunteita säästelemättä. Toisaalta voisinkin, toisaalta en. Se saattais loukata joitain ihmisiä, toisaalta oon itkeny viimesen viikon siks koska mua on loukattu. Mun pään sisällä on nyt viikon aikana pyöriny miljoona eri fiilistä: pettymystä, helpotusta, rakkautta, vihaa, surua.
Must tuntuu että mua on petetty, toisaalta vihdoinkin semmone olo että oon vapaa. Mutten haluais olla. Ja sitten taas haluan. Saman aikasesti mun tekee mieli halata ja lyödä, itteeni ja muita. Mä en tiedä mihin mä enää kuulun, kuulunko mihinkään?
Mun pitää varmaan hetkeks lähtee pois. Tosin tänään jo vähän helpotti. Jotenkin. Tunsin pitkästä aikaa ihastumista ja semmosta oloa että mä pystyn mihin vain, mä voin tehdä mitä vaan. Kukaan paitsi mä itse ei oo estämässä.
Ja välillä voi satuttaa muita. Ei pahalla mutta tahallaan. Koska joskus pitää vain tehdä asioita joita kaikki ei ymmärrä, eikä ees halua ymmärtää.
Jos vielä joku päivä tulen satuttamaan sua, pyydän nyt jo anteeksi. Mä en haluais tarkottaa sitä. Enkä välttämättä tarkoitakkaan. Ja mun teot saattaa kuulostaa ihan järjettömiltä, mutta mä en tunteilleni voi mitään. Mä en tiedä vaan enää mitä ajatella.
Oon pahoillani ettei multa irtoo enää mitää positiivista tänne. Ainakaan nyt hetkeen. Mun pitää saada vaan elämästä ihan uus ote ennenku pystyn taas ottamaan siitä kaiken irti.
My heart will overrule my mind.

kuvat

13. marraskuuta 2011

Musta tuntuu etten oo kirjottanu tänne kuukauteen.

Mutten toisaalta ole halunnutkaan kirjottaa edes viikkoon. Mulle tapahtuu ihan liikaa asioita enkä ehdi käsittelemään edellisiä alta pois kun seuraavat jo kaatuu niskaan. AAAAA ehkä teen tällasen nysän taas huomenna jos nyt koskaan herään. Voisko kellot pysäyttää yön ajaks ni voisin nukkua pidempään?

1. marraskuuta 2011

Sain haasteen!

Säännöt ovat seuraavanlaiset: 
-kiittää tunnustuksen antajaa
Kiitos Essi! :)
-antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
En tiedä tunnenko ees niin montaa...! Kaikki ketkä haluaa niin saa tehdä! :)
-ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta!
Tehkää tehkää ja kun ootte tehny niin pistäkää linkkiä tähän kommenttiboksendaaleniin, mäkin haluan nähä!
-kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään!
Tästä se lähtee!

1. Mulla on joku miljoona asiaa jotka haluan tehdä ennenku oon 25-vuotias. Haluisin opiskella poliisiks ja baarimikoks ja ehkä viel jokskuks mediahörhöks, kauppis ja lukiokin ois ihan kiva. Haluisin myös käydä armeijan ja sit haluisin muuttaa ulkomaille, ainakin Britteihin ja Damiinki vaikka hetkeks, Ruotsikin kuulostais ihan mukavalta. Australiassa ja Amerikassa haluisin käydä. Ja nyt mua ahdistaa koska ENÄÄ 7 VUOTTA AIKAA AAPUA.
2. Kävin yläasteen sisäoppilaitoksessa. Voin valehtelematta sanoa etten ikinä tuu oleen tarpeeks kiitollinen että sen kävin. Oon kovin erilainen ku mun ala-aste kaverit ja voin sanoa ihan suoraan että olen siitä onnellinen. Oon oppinu kattomaan maailmaa ja itteeni aivan toiselta kantilta sen käytyäni ja arvostan sitä että se teki musta tän itsenäisen nuoren naisen joka nyt olen. Mun rakkaimmat kaverit ja elämäni parhaimmat muistot on juuri tolta kolmelta vuodelta, ja vaikka ne klo. 6.00 tallivuorot sillon tuntuki aika karseelta, nyt vaan ikävöin niitä. Se yhteishenki mikä siellä vallitsi henkilökunnan ja oppilaiden välillä oli jotain upeeta. Kaikki oli isoa yhtä perhettä ja vaikka säännöt olikin tiukat, niistä oli vain ja ainoastaan hyötyä. Jos koulu on vielä pystyssä ja opetusmetodit samanlaiset kun mulla on joskus omia lapsia, suosittelen niille sitä kyllä lämpimästi.
3.Oon salaa kateellinen kaikille jotka asuu vielä kotona. Siis vanhempien luona. Mua oikeestaan vähän harmittaa että muutin niin aikasin pois kotoa, mutta se oli yks niitä elämän valintoja joka toisaalta on tuonu mut aika pitkälle pois vanhoista vihaamistani kuvioista ja paikoista. Ja muuttanu mua myös ihan meediumisti. Toisaalta onhan tässä hyvätkin puolensa, mutta välillä vaan toivois sitä tiski- ja pyykkikonetta. Ja onhan se rasittavaa että kun haluu äitiltä tai iskältä halin ni pitää matkustaa kaks tuntia ennenku semmosen saa.
4. Hassua sinänsä että en vuosi sitten Turkuun muutettuani tuntenut lähes ketään niistä ihmisistä, jotka on mulle tällä hetkellä kultaakin kalliimpia. Jäin vähän tyhjän päälle silloin kun tänne muutin ja kun välit katkesivat niihin pariin turkulaiseen jotka silloin tunsin. Voi niitä itkuisia yksinäisiä iltoja oikeesti. Jos itse saisin päättää, en ikinä luopuisi näistä ihmisistä jotka nyt mun ympärillä on.
5. Oon järsiny mun kynsiä jostain seittemänvuotiaasta asti. Tosin nyt oon syöny viimeset pari kuukautta jotain kynnenvahvistajaa ja nää on oikeesti vahvistunu! En  muista koska mullois viimeks ollu jokasen kynnen päässä tollasa valkosta aluetta. Lisäks huomasin tällä viikolla kännykän näppäilyn tuntuvan jostain syystä ihan oudolta, kunnes tajusin että mun peukalonkynnet on kasvanu niin paljon että ne osuu näyttöön. COOLSHIT.
6. Suunnittelin nää mun tatuoinnit jo joskus ala-asteella, eli about 10 vuotta sitten. Siks nää uskalsinkin ottaa. Ja rakastan rakastan rakastan näitä.<3 Mun musiikkimaku on muuttunu vuosien aikana niin hirveesti, että huhhuh, ja taisin just tajuta että kaikki eri aikoina kuunnellut genret on kuvastanu mun sillosta elämää paremmin ku mitkään sanat tai kuvat. Ala-asteella halusin olla samanlainen ku kaikki muutkin, kuuntelin TikaTakia ja Nylon Beatia. Kutosluokalla tajusin ettei mun tarvii tehä niinku muut haluaa, aloin kuuntelemaan Avril Lavignea ja englanninkielistä musaa, mitä moni muu mun ikänen ei ees kunnolla tajunnu. Kasilla mulle iski masennus, mun sillonen iPod oli täynnä Dimmu Borgiria ja muuta black metallia, vihasin kaikkee ilosta musaa. Sillon loppukeväästä me pidettiin meijän asuntolan kanssa hippimusaa ja ainoo musa mitä sai kuunnella oli reggae. Sen viikon ajan olin ehkä onnellisempi ku koko lukuvuonna. Viime syksynä kuuntelin Petri Nygårdia ja Asteen Normipäivää, ja olin ihan rappio. Nyt kuuntelen just sitä mitä haluan.
7. Vaikkei se aina ilmi käykään, äiti on aina mun maailman isoin idoli. Ja iskä on mun sankari. Vaikka oonkin tämmönen jääräpää ja varmasti hyvin usein vaikuttaa siltä että en kuuntele tai kapinoin muuten vaan tahallani, mä oikeesti välitän teidän mielipiteistä. Ja rakastan teitä ihan hirveesti. Muistakaa se. Sori vaan äiti mutta kyllä mä ainakin pari tatuointia otan vielä, ihan vain teidän kunniaks. :)
8. Tää on viimenen eli piti keksii joku nerokas. Sitä vaan, että rakastan kissanpentuja ja Pikachua. Mieluiten yhdessä.
Kiitos ja anteeksi! :P Ja nää kuvat ei liittyny melkein mitenkään mihinkään mutta ei oo nii nöpönuukaa!

Kaikki kuvat we<3it.

24. lokakuuta 2011

It was a good day.

Oon just palannu elämäni ihanimmalta syyslomalta takas arkeen. Mulle tapahtu hirveesti kaikenlaista älyttömän kivaa joten alan purkamaan niitä juttuja pikkuhiljaa tässä tännekkin. Risteilyä, 18-vuotissynttärit ja kotona käymistä, tortilloja, hevosenpää ja älyttömän hyvä leffa, juhlimista, rakkaiden ystävien jälleennäkemistä ja ikäkriisin potemista. Miten paljon voi mahtua yhteen viikkoon?

Tänään oli kuitenkin ihana päivä. Ajotunti meni putkeen, teoriakoe meni läpi, tatuoinneista tuli aivan ihanat. Vaikka oonkin taas neljänteen päivään asti täysin persaukinen, olo on upea. Mä osaan! Oon taas askeleen lähempänä ajokorttia. Ja synttäreinä tajusin että oon ehkä lähimpänä omaa itteeni ku mitä oon koskaan ollut. Oon ettiny mun paikkaani tässä maailmassa 18 vuotta ja nyt viimein tuntuu että mä voin ees hetkeks asettuu aloilleni ja nauttii tässä ja nyt. Äiti sano mulle viikolla kun istuttiin illalla sohvalla, että "sä oot aina ollu semmonen valtava maailma kutsuu mua -tyyppi". Ja niinhän mä oonkin. Mun on nähtävä, tehtävä kaikki heti ja nyt.
(nyt kun kuuntelen tätä ni en voi tajuta miten oon missannu tän ja nää sanat. tässä oon minä.)

Viikonloppuna mä synttäreitä viettäessäni tajusin että mulla on maailman ihanimmat ystävät. Vuosi sitten en tuntenut oikeastaan ketään nykyisistä ympärilläni pörräävistä ihmisistä. Älyttömän rakkaista ihmisistä. Mun synttäreiltä ei taida olla yhtään kuvaa, mutta onneks muistan kaiken ja tuun toivottavasti aina muistamaan. En olis voinu toivoo parempia synttäreitä, enkä ikinä olis uskonut että löytäisin näin ihanan porukan vierelleni. Tai näin ihanan poikaystävän. Mä rakastan tätä maailmaa.

13. lokakuuta 2011

Vetskarihame!

Oikeesti, tää tunne. Kun on alusta asti tehnyt kaiken, piirtänyt, suunnitellut, kuositellut, muokannut muokannut ja muokannut, piirtänyt vielä vähän lisää, leikannut liimannut KORJANNUT ommellut...ja sit vihdoin saa sen päällensä. Nyt on voittajafiilis!
 Näytänpäs ihan muumimammalta tossa kuvassa. EI HAITTAA. Toi hame on siis suora Hennes-kopio, mutta sehän ei mua haittaa! Tän yhteiskustannuksiksi nimittäin tuli n. 15 euroa, kun Hennesillä kyseinen hame makso sen 25 euroa. Hehheh, säästetyllä rahalla voisin ostaa vaiks 9 saarioisten säälilättyä!
(Näyttää ihan siltä että peilissä näkyis hintalappu mutta EHEI, se on maalarinteippi joka on liimattu tohon äässin kohalle ja siinä lukee HELMA KUOSITTELU -1cm.) Ideana tossa siis oli toi etumuksen kokopitkä aukeeva vetoketju ja sitten toi muotoiltu vyötärökaitale. Toi kangas oli hurjan jäykkää tönkköö ja semmosta paksua, paaaljon tönkömpää ku vaiks farkkukangas, joten se ei ainakaan vielä istu kovin hyvin. Ensimmäisen pesun jälkeen se on toivottavasti jo pehmentynyt hieman, ja käytön myötä sitten lisää. :)

ei mulla muuta paitsi että JJEEEE!

11. lokakuuta 2011

Asioidenhoitopäivä.

Huh, vapaapäivä ja oon vaan juossu ympäri kaupunkia. Aluks Nissenille, josta luulin saavani piilarit ens viikonlopuks nopeemmin ku netistä tilaamalla. Kippaskappas se muidu totes siellä että ET SAA ennenku on 30€ piilarinäöntarkastus tehty. Eli huomenna sinne sit taas, eka tosiaan se 30€ tosta tarkastuksesta ja sitte vielä saman verra niistä piilareista. JES.
Nisseniltä suunta kohti apteekkia, missä oli oikeesti helvetinjonot, mutta selvisin. Sitten Forexille vaihtamaan euroja kruunuiks, siitä Eurokankaaseen ostamaan kaikenlaista koulujuttua, sit kirjastoon ja lopulta ajotunnille. Tunnin ajelun jälkeen suuntasin äkkiä kotiin koska mulla oli 20 min aikaa lähteä kampaajalle, mutta kippaskappas, kiireessä päätin unohtaa avaimet sisään. Tiesin etten ehtis kuitenkaan ajoissa vaikka kävelisinkin, joten soitin kiinteistönhuoltoon ja sain melkosen yllätyksen kun mun entinen luokkalainen vastas sieltä. :D Kiva ovenavaajapoika tuli siinä 20 minuutissa ja äkkiä avaimet napattuani suuntasin vihdoista viimein kampaajalle. Onneks kaveri ei suuttunut. :)
Kampaajan jälkeen käväisin Suomalaisessa, mihin oli vihdoin tullut toi mun tilaama kirja. Vitsit se oli ISO. :D Mun oli tarkotus paketoida toi ja avata sitten synttäripäivänä, mutta saatoin hieman jo lipsahtaa värittelemään... Kaiken tän jälkeen pompin vielä hetken juna-aseman ja kämpän välillä, kun tajusin, etten voi lunastaa ennaltavarattuja lippuja pelkän tunnuksen avulla. Nyt on kuitenkin liput ja kruunut sunnuntaita varten taskussa joten kohta eikun pakkaamaan! Tosin aion vielä pikapikaa ommella ittelleni jonku partytopin, mutta sitten pitäis olla kaikki valmista. Niin ja huomenna ne piilarit. Huoh.
Vihdoista viimein puol 5 pääsin kotisohvalle ja voin sanoa että JALKOJA SÄRKEE. Vielä pitäis siivota mutta aion olla patalaiska ja jättää sen loppuviikolle. Kunhan sunnuntaina ollaan yhden aikoihin lähdetty, tuun tänne seuraavan kerran vasta ens viikon perjantaina. Toivottavasti mun chilit ei kuale!!!
 p.s. kui upeen näköstä siellä on!