Ihan uskomattoman hyvä maanantai.

Aamu alkoi myöhäisellä herätyksellä, heti sen jälkeen Pariisin Kevään uuden biisin ensisoitolla, koulumatkalla mua käveli vastaan säteilevä mummo joka toivotti "siunausta nätille tytölle", koulussasain farkut melkein sovituskuntoon ja kotona odotti hyvä ruoka. Katsoin itseäni äsken peilistä ja mä hehkun. Onko väärin tuntea onnea näin pian sen menettämisen jälkeen? Jos on niin taidan olla helvetin huono ihminen.

Se tunne kun sanat iskee suoraan sun elämääs.