Vaatekriiseilyä.

Mua vaivaa oikeesti nykyään tosi paljon mun pukeutuminen. Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain...sori alkos soimaan päässä. :D Ei vaan huomasin asian vakavuuden silloin kun olin porukoillani vierailemassa ja äiti ehdotti mulle shoppailureissua ennenku lähen takas Turkuun. Mun vastaus oli automaattisesti: En mä kehtaa, ei mulla oo sellasia vaatteita. Ja sen jälkeen rupesin miettimään että mulla ei ole melkein mitään sellasia vaatteita, mitä edes tykkäisin käyttää. Ja nyt mulla on tämän asian johdosta ihan hirveä shoppailu-/myyntihimo. Ja asiaa pahentaa vielä se että olen täysin peeaa opiskelija tällä hetkellä. AAAGH.

Oon aina pukeutunu hirveen poikamaisesti, ja nyt mua on jostain syystä alkanu vaan pänniin NIIN paljon se että mun vaatekaappi on täynnä ylisuuria t-paitoja ja ei millään istuvia housuja. Oikeesti, pistää ketuttaan. Eivaan enää niinku yhtään huvittais. PLIIS joku tehkää mulle muodonmuutos, en enää kestä tätä!

Mä ootan kesän saapumista niiiiin kamalasti ja kun tiedän että mulla ei oo oikein mitäään kuteita mitkä päällä voisin ne ekat lämpösemmät päivät viettää, niin ahdistaa. Yks mun elämän suurimmista iloista eli kesän oottaminen ja se lässähtää tämmösen takia. MUR.

Oon siis päättäny myyydä mun koko vaatekaapin. Taino siis en itse kaappia, se on mun seinässä reikä eli paha mutta siis sisällön suurimmaks osaks. Ja lisäks ettiä niitä töitä, vaikkakin sitten paskaduunia (laskettiin äitemuorin kanssa että ilman veroja saan tienaa n. 600 egee kuussa opintotuen lisäks), mutta rahaa on tultava jostain. Tein mulle tänään Huutonettiin tunnukset, että sinne menee suurin osa tavaroista. Toivon kyllä sydämeni pohjasta että joku niitä ostais, koska muuten oon rahaton (ja alasti) en kesänä!

And I'll be there.

"Sanotaan, että hyvillä ystävillä voi mennä pitkiäkin aikoja, että he eivät puhu keskenään, silti ystävyyssuhde ei koskaan unohdu. Tavatessaan nämä ystävykset ovat kuin olisivat tavanneet viimeksi eilen, huolimatta siitä kuinka kauan viime tapaamisesta on tai kuinka kaukana toisistaan he asuvat. Jos olet niin onnekas, että sinulla on vähintään yksi tällainen ystävä, laita tämä seinällesi. He tietävät ketä tarkoitat."

Tällainen statuspäivitys on pyörinyt Facebookissa jo jonkin aikaa, ja itse pistin tämän seinälleni heti kun sen jostain luin. Ja tottahan tämä on. Eilen olin erään kaverini synttäreillä ja paikanpäällä oli myös pari vanhaa tuttua, jotka olin viimeksi nähnyt kesällä. Voin sanoa että mua jänskätti niin pirkuleesti mennä sinne, kun en yhtään tiennyt että miten ne mut ottais vastaan tai muhun suhtautus. En ollu edes rappukäytävään asti päässyt, kun toinen niistä hyppäs mun kaulaan ja halas kaikkien kuukausien eestä. Voin sanoa että olen onnellinen.

Ei etäisyys ei vuodetkaan,

ei mikään meitä erota,

kun hetken vain sut pitää saan

ja unohtaa.

- Tehosekoitin

Pidä kiinni elämäsi ihmisistä, kukaan ei ole täällä ikuisesti. Ja jos susta tuntuu että ystävät kaikkoo ympäriltä, kannattaa miettiä mistä se johtuu. Yleensä jo yhellä viestillä voi pelastaa sen mikä on jo häviämässä. Niinhän se vaan on, että kaikkea oppii arvostamaan vasta silloin, kun on vaarassa menettää.

Ihmeellistä miten paljon kykenee tekemään ilman että tekee oikein mitään.

Tajusin tässä että en oo vieläkään tehny minkäännäköstä postausta siitä Pariisin Kevään keikasta. Ja joo, anteeksi jos revitte nyt villasukkanne sen takia että näitä kuvia ei oo mitenskään muokattu, mutta ei vaan tehny miäli alkaa muokkailee. SORGI KAVERGIT!

Tää oli aivan pakko pistää koska Janspalla on ne mun tekemät villasukat jalassa mitkä esittelin joskus miljoona vuotta sitten tässä blogissa!

Eiks tää oo aika perus ku keikal mennään?

Nää kuvat on ihan keikan alusta otettuja, loppuajan hyppelin muiden innokkaiden teinien kanssa tossa eturivissä fiilistelemässä. Konserttisalikeikat on muuten oikeesti jäätäviä. Siis dööd. Mutta hyvin sitä sit fiilikseen pääsi. (Jani, mun mielestä toi rumpali kyllä edelleenki näyttää Aku Hirviniemeltä!)
Loppupeleissä oli aivan uskomaton keikka, fantastinen, euforia. Pojjaat uhkasvat vielä tulla Ruisrockiinkin esiiintymään, eli varmistumista odotellessa....KIITOS TEILLE PALJON, ja myös teille ihanille tyttösille keiden kanssa vielä juteltiin keikan jälkeen ja joiden kanssa ollaan varmasti vielä yhteyksissä! :) OLI IHAN MEEDIUMI.

Sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois.

Perjantaina elokuviin tulee Brighton Rock -niminen elokuva. Se riittääkin mulle jo syyksi käydä katsomassa kyseinen pätkä. Kun näin leffan trailerin ekan kerran telkkarista ni se oli siinä. Jähmettyminen, suun loksahtaminen auki ja itku silmässä. Voi olla että joudun katsomaan leffan monta kertaa ja sitten vielä ostamaan sen, koska ensimmäiset kerrat menevät vain "kotikulmien" katseluun. Toivottavasti ei tuu tippa linssiin siellä leffassa, koska toihan ei tosiaan ole mikään nyyhkyleffa. :D Vois porukka vähän ihmetellä.

kuva

Ensi viikolla siis katsomaan Finnkinoon miltä siellä kotona nykyään näyttää. :)

Mitä se on kun joka kerta on yhtä kuulas fiilis kun on sunnuntai?

Ensi viikonlopusta tulee aivan mahtava! Ensinnäkin nään vanhempani pitkästä aikaa, sekä veljeni joka pääsi armeijasta lomille. Puhumattakaan meijän ihanasta koirasta! Lisäksi nään erään rakkaan ystäväni, tapasimme viimeksi reilu puoli vuotta (?!?) sitten. Eikä tässä vielä kaikki. Näen VIHDOINKIN Pariisin Kevään, tuon bändin jota jumaloin yhtä paljon kuin Haloo Helsinkiä, livenä Hyvinkäällä!

kuva

Tätä keikkaa odotellessa onkin siis aika kuunnella koko bändin tuotanto (jälleen kerran) läpi ja opetella ne biisit joita en vielä osaa! :)