Mutta harvemmin kuitenkaan.

On kaunis lauantai ilta,
täällä takana Jumalan selän,
tämä kartalla pieni musta pilkku,
herää horroksestaan.

Kerrostalojen valot,
moottoritien huminaa,
kaikuja rappukäytävästä,
lehtien havinaa.

Tänään lähden ulos,
juovun olen onnellinen,
pöytien iloiseen nauruun,
heittäytyen. 

On kaunis lauantai-ilta,
hän tanssii ja musiikki soi,
on arki kaukaista unta otan irti minkä voi.

Ja hetkeksi herää tunne,
tapahtua voi mitä vaan,
mutta harvemmin kuitenkaan,
planeetat suistuvat radoiltaan. 

Minä tunnen, tämän paikan,
tiedän tarkalleen,
mitä tapahtuu seuraavaksi,
ja mitä sen jälkeen.

Herään, joka aamu,
kaikki on ennallaan,
ja viikko, se vierähtää hitaasti.