Okei, mun pitäis ehkä oikeesti ryhdistäytyä tän blogin kanssa. Tästä saan kuitenkin voimaa ja jonkunlaista turvaa minkä olen nyt kuitenkin karskisti jättänyt taka-alalle. Jatkossa yritän palailla taas samanlaiseen tahtiin mitä joskus alkusyksystä oli. :)
Musta tuntuu jo siltä että nyt on itkut itketty ja on aika jatkaa eteenpäin mun elämässä. Oon vasta vihdoin tajunnu mihin kaikkialle mulla on nyt ovet auki ku olen täysikänen, muuallekin kun baariin ja kuskin paikalle. Eilen mulle tuli jälleen hirvee ikävä Brightoniin ja samantien koin melkosen oivalluksen kun tajusin että vihdoin voin ite tilata sieltä hotellihuoneen ja matkustaa pois vaikka samantien. Voin myös vaihtaa kämppää sitten kun tämä alkaa tursuun muistoja yli, voin hakea töitä ja vihdoin myös ehkä saada työpaikan, ainakin helpommin kuin ennen. Ensimmäistä kertaa allekirjoitin myös itse koulukuvauslappuni, koska huoltajan nimeä ei enää 18-vuotias tarvitse.
Saunoin erään toisen 18-vuotiaan kanssa perjantaina 3 tuntia ja juttelimme niitä näitä, seuraavana päivänä tajusimme että hemmetti mehän päästään baariin MOLEMMAT, ja lauantai-ilta olikin piristävin kahdeksantuntinen ehkä pitkään aikaa, vaikkakin Twilightiin rahojen sijoittaminen oli täys moka, samoin kuin ne melkein kahdeksan euroa maksavat minttukaakaot. Mutta ilta oli ennen kaikkea tanssimista, margaritoja, huomiota ja ennen kaikkea ystävän kanssa elämästä nauttimista. Juurikin tätä kaikkea mä olen sinkkuudessa kaivannut. Ja juuri tätä mä nyt tarvitsen.
Lohduttavaa on se että tällä hetkellä kahdeksan kuukauden päästä olen toivon mukaan Tomorrowlandissa hyppimässä ja nauttimassa kesästä. Kesä meni niin hyvin, miksei menis seuraavakin?
Oi, mitä ihania Turkukuvia... Vähänkö voimistuu ikävä, kun kattoo noita. Jokirantaa ja tuomiokirkkoa juurikin on eniten ikävä... Voi nyyhkis.
VastaaPoista:( sais kyllä lunta tulla ni tulis paaaljon nätimpi tästäkin maisemasta! Nyt on vaa tämmöstä harmaata ja synkkää. Ja nyt on jo joulukuu ääää.
VastaaPoista