Tän postauksen tarkotus oli lähinnä esitellä kaikkii jutskii mitä mä ostin eilen ku palkka kilahti tilille, mutta nyt meni vähän siihenkin into, kun huomasin mikä päivä kilahti kalenteriin. Aika uskomatonta että mä edellee myös muistan sen yhen katseen siltä yheltä pojalta sen yhen alikulkutunnelin vierestä sieltä Oxfordista. Miten tommoset asiat ees voi jäädä muistiin? Ja miten tällanen järjetön ikävä voi iskee tosta noin vaan.
En tiedä tuunko koskaan muuttamaan Britteihin, koska mun elämä on aika asettunut nyt tänne. Mun tosi monet "nuoruudenhaaveet" on muutenkin muuttunu aika lyhyessä ajassa, kun oon alkanu katselee elämää ihan toiselta suunnalta. Elämän arvostaminen ja pienistä asioista nauttiminen on saanu mut unohtaa nii monta asiaa puolen vuoden sisään, että en ees muista niitä kaikkia enää. Britanniassa tuntuu olevan koti, mutta se saattaa jäädä haaveeksi vain sen takia, että perhe ja ystävät menevät etusijalle.
Tosin mulla on tullut ihan erilaisia haaveita, ehkä jopa helpommin toteutettaviakin. Siisteintä on kuitenkin että olen vihdoinkin oppinut nauttimaan jokaisesta pienestäkin hetkestä harkitsematta. Ihana tajuta että elämä taitaa oikeesti olla ihmisen parasta aikaa.
Jeps, se ostospostaus taitaa tulla myöhemmin. Nyt nautin vain tästä hetkestä, Britannian muistelusta ja hetkessä elämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti