Enkä ole ainoa joka tämän on huomannut enkä ainoa kuka tätä on hiljaa sivusta katsonut. Nyt kun se viimeinkin iski itseeni henkilökohtaisesti, vitutuksen raja täyttyi ja pystyin asiasta puhumaan. Tuntui todella hyvältä kun ihmisiä oli puolellani. En ylempiä tahoja tämän asian tiimoilta henkilökohtaisesti enää tänään tavoittanut, mutta sähköpostia pistin eteenpäin. Ihan sama kuinka pitkään koulua enää on jäljellä, mutta en rupea tällaista taakkaa mielessäni kantamaan koko kesälomaa. Varsinkin kun asiaan liittyviä ihmisiä tulen silti lomankin aikana tapaamaan.
Mikä siinä sitten on että toisia pidetään parempana? Eikös se opeteta kaikille jo siinä vaiheessa kun erottaa ihmisen naapurin koirasta? Jokaista tulee kunnioittaa samanarvoisena ja sellaisena kuin on. Jokaisen työtä tulee kunnioittaa kuin omaansa. Jokaista tulee arvostaa ihmisenä, piittaamatta sukupuolesta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnosta, siitä juoko kahvinsa mustana vai maidolla tai kumman pistää ensin leivän päälle, kinkun vai juuston. Tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvä asia, että toisia ei suosita, mutta jokin siinä silti mättää että se ei kaikille mene jakeluun.
Toivon kovin että asiat saadaan nyt järjestykseen. Ylpeä olen siitä, että sain viimeinkin sanani sanottua, sekä koulussa että täällä, ja hienointa oli huomata se, etten asian kanssa ole yksin. Mulla on ne pienet mutta hurjan vahvat tukijoukot siellä taustalla tukemalla henkisesti tai toimiin ryhtyen. Toivottavasti kesätöissä ilmapiiri on hieman leppoisampi, kuin tällä hetkellä luokallamme. Ja onneksi huomenna on vapaapäivä, että saan rauhoittua tämän asian tiimoilta ja suosia luvallisesti itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti