RIP Lapanen.

Viime perjantaina mun rakas isotädin kutoma lapanen katos vahingossa. Se tais tippua autosta kun A oli kiltti poika ja halus skraapata mun ikkunat ihan vapaaehtosesti. Kotiin päästyäni aloin etsimään toista lapasta mutta en löytänyt. Menneen viikon olen ollut surunmurtama mutta uskon pääseväni yli.

Toinen lapanen jäi kuitenkin ja sain siitä piirrettyä tuollaisen kirjoneulekaavion. Heit kun jaksan (eli ehkä ennen ens joulua) aion neuloa uudet lapaset, ja ton jäljelle jääneen pistän varmaan johki kehyksiin. KOSKA SE ON HIENO JA VANHA. Ei ne mun tekemät tuu tietty korvaan noita ja noiden tunnearvoa mutta ainakin voin leikkiä et ne on isotädin tekemät?