Herra Ylppö. Siinä mies joka saa kaipaamaan kesää, itkemään, nauramaan, miettimään ja tuntemaan, saamaan kylmiä väreitä pitkin kehoa. Ylpöltä ponnahti uus albumi Spotifyhyn juuri nyt äsken ja arvatkaa vaan kuuntelenko sitä täällä suu ammollaan ja tippa linssissä (joo mulla on silmälasit päässä). Haluisin että olis kesäyö ja vois kulkea jokirannassa tai Puolalanpuistossa tai keskustassa ja kuunnella hiljasuutta ja tuntea onnea. Kattella taivaalle ja miettiä että kuinka pieni mä olen. Pitää jotain kädestä ja vaan olla eikä huolehtia mistään mitään.
Mä tiedän ettei viime kesää saa takaisin mutta voisko ens kesä olla edes melkein yhtä hyvä?
Herra Ylppö & Ihmiset – Keskiyö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti