After time all the pieces were all replaced.

Asteikolla 1-10, kuinka hämmentävää on yhtäkkiä muistaa sulle maailman rakkain ja tärkein biisi, jonka tajuat unohtanees semmoseks pariks vuodeks? Vähintään 13. En voi tajuta miten oon ikinäikinäikinä voinu unohtaa tän. Tää muistuttaa mua paljon menneestä, mutta vaan ja ainoastaan sellasesta menneestä joka on kasvattanu musta just tällasen nuoren naisen mikä mä nyt oon. Ei todellakaan sellasesta menneestä jonka haluisin unohtaa, kuten sellasesta menneestä jonka takia oon unohtanu tän biisin olemassaolon. Ymmärsittekö? En mäkään.

Joskus ysillä sanoin että tää tulee sit soimaan mun hautajaisissa. Vähän aikaista ehkä tässä vaiheessa, mutta oon päättänyt sen, sanokoot lapset ja niiden lapset mitä haluavat. Ja tää tulee sit olee ainoo itkuparkuangstibiisi niissä hautajaisissa, en halua että mun perään itketään. Kaivata saa mutta vaan niitä hyviä muistoja ja niitäki pelkän naurunkyyneleet silmissä. OKEI EI ENEMPÄÄ HAUTAJAISPUHEITA oonhan vasta ikäloppu melkein 18vee.

Tää biisi muistuttaa mua myös Englannista ja nimenomaan Brightonista luvattoman paljon. Koko bändin löysin just ennen mun kielikurssia, ja se soi tosiaan Eniron mainoksessa. Rakastan koko mainosta jo itsessaan ihan älyttömän paljon, ja se että löysin sen ansiosta maailman upeimman biisin on varmaan sattumaa. Niinku sekin, että maailman upeimman biisin omistama bändi on Brightonilainen. Heti ekana päivänä kysyin että tunteeko meijän britti-liideri koko bändiä, ja aina kaupungilla ollessamme kyyläilin että josko näkisin vilaukselta jonkun niistä miehistä...mutta en.

Viimeks kun kuuntelin tätä biisiä mä olin kovin masentunut ja siks tän kuuntelu tuntu hyvältä. Nyt kun kuuntelen tätä ja oon oikeesti onnellinen, rakastan tätä edelleen. Ihan jo vaan sen takia että tuntuu ku oisin löytäny pari vuotta kadoksissa olleen palasen itestäni uudelleen. Musta tuntuu nyt että oon ehjempi ku mitä pariin vuoteen oon ollu.

All my faith was in pieces, like a broken glass,
As I tried to collect it, I cut myself.
After time all the pieces were all replaced,
As my love for her faded, to the silent place.

But I still hear her whispers carried in the breeze,
Saying, “baby, lets live while our souls are still free.”

But I'm down on my knees, close to the floor,
Screaming surrender like never before,
I knew it was wrong, still trying to hold on.
But I'm down on my knees, with myself to blame,
Cause I'm too weak to blow out this flame.

p.s. suosittelen lämpimästi myös kuuntelemaan bändin muut kipaleet, kuten tän.