Mä mietin.

Ja mietin ja mietin. Huomaan kävellessäni kaupungilla ja tunnilla istuessani että kirjotan koko ajan blogitekstiä mun päässä. Harmi vaan etten pysty siirtämään niitä mun kaikkia ajatuksia tänne suoraan. Mietin niin paljon että mun pää hajoaa. Mietin niin paljon että opettaja pyys mut eilen keskustelemaan sen huoneeseen että mikä on. Sanoin että mietin ja mietin ja että mulla vaan on vähän vaikeeta nyt. Se sano että mene kotiin jos et pysty olemaan, olin kuulemma kuin kuollut. Mun kaikki energia menee miettimiseen. Nukun päivisin ainakin puolen tunnin päikkärit ja yöllä kahdeksan tunnin yöunet ja silti tuntuu kuin olisin unessa koko ajan.

Oon alkanut kiinnittämään kaikkeen ihan erilailla huomiota, kaikkiin isoihin ja pieniin juttuihin. Ja mä mietin miks kaikki on niinkun on. Miks me ollaan täällä? Miks asiat tapahtuu niinku ne tapahtuu? Miks kaikki pyörii Facebookin ympärillä, miks mun elämä pyörii sen ympärillä? Miks mun pitää opiskella vaikken tee tällä alalla mitään? Miks mä asun tässä kämpässä vaikka tää ei tunnu kodilta ja naapurit on ihan hirveitä? Miks mä murehdin kaikesta vaikka kaikki on oikeestaan aika hyvin? Miks mä syön nykyään niin paljon vaikka tiedän että en varmastikaan kuluta sitä kaikkea? Miks mulla menee rahaa niin paljon vaikka oon varmaan pihein ihminen kenet tunnen?

kuva

Miksen mä vaan lähtis? Mä aion kadota hetkeksi. En tiedä kerronko kellekkään. Miks mä oon oikeesti aika fiksu ja silti kuuntelen mun täysin järjetöntä sydäntä mielummin ku järkeeni? Miksen vaan suostu tekemään niinkun mun oletetaan tekevän ja miks mun pitää kapinoida vastaan?

Miks Suomi on niin poliisivaltio ja silti haluan poliisiks? Mulla on niin ikävä Hollantiin. Tai ehkä Britteihin enemmän, onneks pääsen sinne pian. Sillon ku olin viimeks Englannissa mulle tuli heti sellanen welcome home -fiilis ku astuin koneesta ulos. Hollannissa ei tullu, tosin olin siellä paljon vähemmän aikaa ja siitäkin ajasta tosi paljon meni pelkkään matkusteluun ympäriinsä. Jos mulla vois olla kaks kämppää niin toinen olis Lewesissä ja toinen Amsterdamissa. Harmi etten voi jakautua kahteen tai oikeestaan kolmeen paikkaan.
Miks mun vanhemmat rakastaa mua niin paljon ja miks mä rakastan niitä vielä enemmän? Miten ne jaksaa tätä mun säntäilyä ja silti tukee mua. Miten ne jaksaa yrittää tunkee järkee mun päähän vaikka ne tietää ettei se sinne mahdu, kun se on niin täynnä unelmointia.Voi kunpa kaikki tajuais että mä oon liian vapaa Suomeen. Tätä menoo kiroilustakin saa kohta vankilarangaistuksen. Tää on niin ylisuojeltu maa että mä en ainakaan halua kasvattaa lapsiani täällä. Mitäs sitten kun ne tajuaa koko elämänsä Suomen pumpulissa elettyään että maailmassa on jotain pahaakin? Nehän kuolee saatana. Anteeks.

Miks Katja lähti heti kun vasta löysin sen? Miten joku lähes tuntematon ihminen voi ymmärtää mua niin hyvin?
Miksen mä vaan lähtis? Miksmiksmiksmiks. Miks? Mun pää hajoaa.

kuva