London calling.

51 päivää. Sitten pääsen Lontooseen. Ai mitä?

weheartit.com

Lähden siis 20.5. Lontooseen opiskelemaan baarimikoksi. Uskomatonta miten paljon onnea yksi päähänpisto pitkäaikaisen unelman toteuttamisesta voi tuottaa. Menolippu on varattu, paluusta en vielä tiedä, luultavasti Hollannin kautta joskus ennen juhannusta. Paluu toivottavasti vielä loppukesälomaksi töihin. Hymyilen koko ajan sisälläni vaikka ulkopuolelta näytänkin varmasti välillä siltä että "haistakaa kaikki vittu." Välillä tuntuukin siltä joo, mutta se että tää vihdoinkin toteutuu pudottaa mut välillä maanpinnalle ja tekee tästä sadusta vielä vähän todempaa.
Ehkä mä löydän myös oxfordilaisen.

weheartit.com

Mistä mä sen tiedän, ollaanko jo siellä? Pitäskö mun jatkaa, vai onko menty jo hukkaan? Miten mä sen tunnen, jos mä löydän sen? Mistä tunnen onnen, kun mä ohi kävelen? Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää. Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää. Näytä mulle tie aurinko, sun uuteen aamuun. Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu. Opasta mua aurinko sillon ku mä en nää. Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään.

En taida enää jaksaa silmiäni ummistaa, mä sydämeni avaan ja jään sun aamua odottamaan. Kun taas nähdä saan sinitaivaan, se mua muistuttaa kuinka suurta kaikki pieni onkaan.